Kadonneet elintarvikkeet

[Patarouva]

Kuka 80-luvulla lapsuuttaan viettänyt ei muka muistaisi?

Muistatko vielä pyramidin muotoisen pillimehun? Tästä syystä sitä ei tuoda toiveista huolimatta takaisin

Turkulaisyhtiö on selvittänyt mahdollisuutta valmistaa pieni erä nostalgista mehutetraa.

www.is.fi

Noissahan oli yhtenä juttuna justiinsa se, että ei voinut tietää missä se pillinreikä on, vaan piti käännellä, väännellä ja etsiä.



Olen joskus miettinyt, että mitkä ammatit vaatii kaikkein kovimpia lehmänhermoja. Yläasteen teknisten töiden opettajan virka lienee kärkisijoilla. Ajatelkaa, että siinä on ~20 (esi)murrosikäistä heppua riehumassa ja pitäisi koko ajan vahtia, ettei ketkään ala miekkailemaan hitsipilleillä tai kukaan sahaa sormia irti vannesahalla.

Mutta kyllä entisaikojen kioskien myyjät menee vielä edelle. Penskat tulevat ottamaan "10 pennillä kaikkia, ja sitten noita, noita ja noita 50 pennillä". Ja sitten loppusumma on tuplasti enemmän kuin jannulla kolikoita taskussaan, ja alkaa käänteinen operaatio, missä poistetaan pussista yksi karkki kerrallaan valikoiden. Ei olisi kyllä ainakaan mulla hermot kestäneet tiskin toisella puolella.

Jukolauta, meillä oli tarkkaa. Karkkipäivänä kaikki kolme saivat irtokarkeiksi 10 merirosvorahaa per naama. Jonkun karkkiaskin (muistaako joku karkkiaskit, jotka oli nimetty suomalaisten jalkapalloseurojen mukaan?) Yhden suklaapatukan ja olisiko ollut purkka. Siinä sitä mässättiin!

 

[Individual]

Ei kannattaisi nälissään lukea tätä ketjua. Alkaa tehdä ihan tosissaan mieli noita lapsuuden herkkuja.

”Markalla noita, 50 pennillä noita”

Viikkorahan maksupäivä taisi yleensä olla perjantai, tai lauantai ja kioskin täti osasi varautua jo aamusta siihen, että kohta tulee laumoittain ristopettereitä ja seppotuulikkeja näyttämään ja käyttämään ostovoimaa kaiken huipentuessa siihen, että kun oli enää 50 penniä jäljellä, niin ottaisiko yhden ison karkin, vai pari-kolme pienempää.

Kioskin ikkunaa vasten pienet lokerot, lokeroissa karkit ja karkeille hinta.