Erittäin tärkeä aihe.
Aihe on niin tulenarka ja tästäkään keskustelusta ei tulla varmaankaan ylilyönneittä selviämään ja minusta sekään ei ole paha asia. Se kertoo siitä kuinka tärkeä laji jääkiekko on. Ja suurin esikuvani, Raimo Helminen, on elävä tunnemyrsky hänkin, joka ei koskaan ole pelännyt myöskään läikkyä yli.
Tervetuloa Stadiin Tuukka!
Tästä taas keskustelu lähti. Tapparalainen Aamulehti ensin itse julkaisi HIFK:n mainoksen (rahasta) lehdessään ja sitten kirjoittaa pari päivää sen jälkeen tekstin siitä, että miten törkeä HIFK oli tällaisen mainoksen laittaessaan. Tuukka Mäntylä, joka on lentänyt nyt jo neljästä ottelusta ulos kesken pelin sai nyt sen osan, jota vastaan ollaan rikottu. Näin toimimme lakihenkisessä Suomessa, jossa ajatteleminen on tabu, koska vuosituhannet meidän puolesta on ajateltu. Raamattu, Ruotsin Laki, Venäjän Laki ja Suomen Laki. Aina on annettu kirja eteen, että miten pitää olla, elää ja toimia. Ja homma toimii. Jos ei toisen kirjoittamia sääntöjä noudata (jotka on yhteisesti sovittu, tietenkin) - on seurauksena rangaistus. Ja kun rangaistuksen suorittaa, niin oot puhdistettu ja valmis palaamaan meidän muiden laumaan.
Tuukka sovitti rangaistuksensa SM-liigan lakien edessä. Hänestä tuli puhdas siitäkin huolimatta, että mies teloi kaikkien mittapuiden mukaan törkeästi ja raukkamaisesti päähänkohdistuneilla taklauksilla 2 kaveria lasarettiin. Sitten astui nämä suurelle yleisölle mystiset kirjoittamattomat säännöt esiin ja Melartin aika kesysti syleili Mäntylää. Tästä parin sekuntin syleilystä, joka päätyi haliin - nousi Suomessa suuren suuri haloo, josta kaikki jääkiekosta piittaamattomatkin tahot ottamaan kantaa - tuodakseen esiin itsensä ja oman puhtoisen ajattelumaailmansa.
Oma mielipiteeni on se, että mainos oli upea osa show:ta - jota jääkiekko on. Provokaatio kontaktilajissa. Jos provokaatio noin paljon harmittaa, niin ei niihin pidä mennä. Jäällä provosoidaan verbaalisesti niin törkeillä jutuilla, että vain katsomossa istunut jääkiekon seuraaja ei voi koskaan arvatakkaan. Ja mitä tulee "tappeluun", niin tahtoisin nauraa. Nauraa siten miten se nyt on mahdollista tekstissä nauraa.
Pelaaminen sattuu
Jokainen. Aivan joka ikinen pelaaja, joka menee jäälle tietää menevänsä kontaktilajin lainalaisuuksien kehään. Joka ainut tietää, että kiekko sattuu osuessaan 100 kertaa kovempaa kuin nyrkki. Jokainen tietää, että pyllistämällä laidan vieressä kiekon kanssa - voi saada niskaansa 120 kiloisen junan, joka tulee noin 30-40 kilometrintuntivauhdilla. Ja muutenkin ilmat voi lähteä kun taklaus osuu sopivasti. Pelissä voi vääntyä polvet, nivuset ja nivelet. Siellä voi murtua luut käsistä, kasvoista, kyljistä ja jaloista. Jokainen pelaaja tietää sen. Tietää, että tällaiseen peliin et voi mennä ilman tunnetta. Sellaista tunnetta, josta taas nämä katsomoälyköt ovat autuaan tietämättömiä eivätkä osaa asettua, koska eivät pysty, pelaajien asemaan kilpailutilanteessa - eli virallisessa SM-liiga ottelussa.
Kun lajissa voi sattua niin valtavan traagisia asioita jo sääntöjenkin puitteissa, niin mitä ajattelematonta ja typerän lyhytnäköistä, tekopyhää hurskastelua on yhtäkkiä ottaa tällaiset mediakierrokset jääkiekossa harvoin (Suomessa harvoin) sattuvista tappeluista. Tappelu täällä kestää pari hassua sekunttia ja todella todella harvoin niissä edes ehtii sattua ketään. Eniten omaan nyrkkiinsä jos lyö rintaan painautunutta vastustajaa kypärän takaraivoon.
Jääkiekko on minusta upea laji siinä, että sen nopeus on niin upea. Isot miehet kiitävät hurjalla nopeudella ja taivuttavat fyysikanlakeja pitäessään kiekkoa itsellään niissä nopeuksissa saati lähettäessään syötön toiselle samallaiselle, väheksymättä niitä yli 100kmh laukauksia pienestä tilasta tarkasti maalin tyhjiin kohtiin. Se miten vähän sinulla on aikaa jäällä - poistaa siitä sellaisen shakkimaisen pohdiskelun ja se on upeaa. Silloin omalle intuitiolle, vaistojen varassa elämiselle ja niitä ohjaavalle älykkyydelle on annettava valta. Tällaisessa tilassa ihminen harvoin on siviilielämässä. Siksi urheilutilanteen tappaa lauseet "suomen lain mukaan".
Suomen lain mukaan kukaan ei saa lähettää toista ihmistä kohti yli 100kmh lentävää kumilaattaa. Kukaan ei saa tönäistä toista laitaan niin kovaa, että toiselta menee 2 kylkiluuta poikki ja ilman pihalle. Kukaan ei saa kampittaa toista luudalla. Mutta miksi suomen laki sitten tulee typeryksien puheissa esiin vasta kun 2 ihmistä haluavat satuttaa toisiaan pari sekunttia nyrkeillä? Entäpä päähän kohdistuneet taklaukset? Polvitaklaukset? Niskaan tulleet poikittaiset? Huitomiset? Korkeat mailat? Ryntäykset? Laitataklaukset? Miksei silloin mennä aina lujaa pillit päällä raastupaan? Jokainen jääkiekkoihminen tietää, että ne ovat satakertaa vaarallisempia kuin tappelut. Ne ovat lopettaneet monta uraa ja vammautteneet ihmisiä pysyvästi. Joten minusta on perusteetonta ja raukkamaista alkaa sovittamaan Suomen Lakia kenttätapahtumiin.
Kontaktilaji kriisissä
Kuten sanoin; Jääkiekko on ollut ja toivoittavasti jatkossakin - kontaktilaji. Ilman kontaktia jääkiekko kuolee. Jos jääkiekosta katoaa tunne, niin se kuolee. Taklaukset ja tappelut lisäävät tunnetta ja tällöin kiistatta aina pelintaso paranee ja yleisö näkee parempaa jääkiekkoa. Olen niin perinkyllästynyt tähän suomalaiseen jääkiekkoon, jota en enää pystyisi seuraamaan, ellen tuntisi pohjatonta rakkautta Ilvestä kohtaan. Meillä on kriisi siitä, että halutaan tunnetta ja taklauksia, mutta sitten sääntöjenmukaisten taklausten seurauksista annetaan uskomattoman kovia tuomioita. Halutaan tunnetta ja kun tunne sitten menee lopulta yli ja sanalliselta ilmaisulta rajoittunut pelaaja alkaa ilmaista omaa tunnettaan nyrkein - on jälleen luvassa liigahallitukselta 3 peliä pannaa, seurajohdolta sakot ja saarna sekä medialta sellainen myllytys, että pari päivää on pakko lähettää vaimo asioille kun ei pysty Citarissa ottamaan ihmisten tunneryöppyjä vastaan.
Niin kauan kun meillä taklattavalla ei ole mitään vastuuta, niin kauan me tulemme näkemään vain "25 prosenttista jääkiekkoa". Ei meillä sen huonompia olla kuin Kanadassa - meidän peli on vain niin kriisissä, että se kipsaa meidän pojat jo junioritasolla. Ei ihan tiedetä mitä saa ja pitää tehdä - ja mitä niistä asioista kuitenkin sitten seuraa.
No mitäs nyt?
Ensimmäinen askel olisi se, että jokainen SM-liiga joukkue maksaisi yhdelle päätuomarin palkan verran SM-liigalle kuussa. Näin saataisiin ammattipelaajille myös ammattilaistuomitsijat. Miltä itsestä tuntuisi saada sakot kylän harrastaja poliisilta, jonka mielestä sinä ajelit liian kovaa päivällä kylillä?
Kunnioitetaan kontaktittomia urheilulajeja sellaisina kuin ne ovat ja pidetään jääkiekko fyysisenä, rajuja ja kovana kontaktilajina. Se on suurempi ja vanhempi kuin yksikään päättäjistä, pelaajista tai katsojista. Me olemme sen velkaa lajille, joka on antanut meille jokaiselle tätäkin palstaa lukevalle niin upeita hetkiä. Olemme sen velkaa niille suurille pelaajille, jotka uurastivat lajin eteen niin Pyhäjärven jäällä, Koulukadulla ja ison meren takana Kanadassa.
Me olemme velkaa sen heille kaikille ja minusta meidän tulee maksaa se vaalimalla jääkiekon sielua yhteisesti. Sen me olemme velkaa maailman hienoimmalle urheilulajille. Jääkiekolle.