Ihan erilaista se peli on ja perustuu enemmän reagointiin ja nopeaan pelinkääntöön. Tavallaan ihan viihdyttävää, mutta enemmän nykyään pidän eurooppalaisesta kiekosta. Silti vähän tiukempaa tuomarilinjaa kaipaisin tänne.
Ihan hyvää pohdiskelua edellä ja makuja on monenlaisia.
Viime vuoden Colorado-Tampa -finaalit olivat mielestäni niin huikeaa lätkää, että viimeistään sen jälkeen eurooppalaisen kulmahinkkauksen katsominen on sattunut silmiin. Vauhti ja taito oli silmiä hivelevää. Peleissä tunnetta ja vaarallisia tilanteita jatkuvasti.
NHL-matseissa tapahtumia on nykyään valtavasti (tottakai sielläkin joukossa todella huonoja pelejä). Kiekko liikkuu ja päästä päähän mennään tolkutonta vauhtia. Taklauksiakin tulee ja välillä joutuu väkivaltaakin näkemään. Tilanteet taas aiheuttavat katsojassa tunteita ja sehän sen katsomisen ydin on.
Näissä kisoissa taas selkeänä korostuu se ero, että Euroopassa ja varsinkin Suomessa pelityyli on tällä hetkellä tuota itselle helvetin kuivaa kulmapainia. Maalipaikkoja tulee äärimmäisen harvoin, mutta näitä Kakon tyylisiä tilanteita missä pidetään kiekkoa kulmissa minuuttitolkulla on aivan liikaa. Kaukalossa on liikaa tilaa ja aikaa harrastaa tuota loputonta pyörimistä.
Maalipaikkaa nähden pelataan aivan helvetin pitkään, eikä siinä pelissä käytännössä tapahdu mitään katsojalla tunteita herättävää. Siihen päälle salliva tuomarilinja, niin sehän on vaan painimista jossa kiekko pyörii pelaajien jaloissa laidoissa. Lopulta joku ehkä murtautuu kulmasta ja saadaan joku puolittainen syöttö /veto ja sen jälkeen sama paini jatkuu jommassa kummassa päässä.
Suurimpana voittona on jos saadaan vastustajalle jäähy tai maitohapot ja lopulta päästään ehkä tekemään maali.
Sillekin on kannattajansa, mutta itsellä alkaa keskittyminen herpaantumaan. Perus liigapelissä taitotaso on vielä huomattavasti heikompi, joten todella vaikea enää nykyään jaksaa seurata peliä alusta loppuun. Kaiken lisäksi puuttuu kaikenlainen taklaaminen ja peli perustuu lähinnä estämiseen.
Mutta ostan kyllä tuon ajatuksen, että toisille NHL näyttäytyy koohottamisena ja Liiga on kontrollilätkää. Näinhän se tavallaan onkin, mutta mä valitsen mieluummin tilanteet ja tunteen kuin huipuunsa kontrolloidun maalinkuivumisen. 7-6 vs 1-0 ei ole itselle enää edes valinta.
Tässä on myös kotimaisella Liigalla iso riskin paikka kun tuo NHL valuu entistä enemmän peruskuluttajan saataville (Esim. Ylen lähetykset jne). Aika harvoin oman kannattajauran aikana NHL:n ja Liigan ero on ollut näin suuri. On kuin katselisi eri lajia.
--
Tämän hetken kisojen Kakosta tulee mieleen Kaskisen kausi Tepsissä. Ihan samaa hinkkaamista kulmissa se oli ja maalipaikkoja tuli lähinnä Kakon yksinkuskaamisella, koska oli selkeästi muita etevämpi pelaaja.
Kakko on tosiaan eurooppalaisessa pelissä etevä kulmatraktori. Mutta sen kulmapainin lisäksi kaipaisi häneltä enemmän tehoja. Eli hiukan aseet tuntuvat sen kulmapainin jälkeen loppuvan ja se ratkaiseva syöttö tai laukaus lähtee tosi harvoin. Toki osansa ketjukavereilla ja vastustajallakin.
Mutta samassa kusessa tämän pelin kanssa on rantaset, armiat ja kapaset. Pelityylin muutos nopeasta reagointilätkästä tuohon kulmapainiin on valtava. Todella harvoin saa yhtä hyviä maalipaikkoja kuin NHLssä, joten maalimäärät putoaa ja pelistä tulee tuskaisempaa.
Taitoa näillä jätkillä on, mutta se tasoittaa aika paljon jos joutuu jatkuvasti pelaamaan vastustajan pakki reppuselässä ja virveli kainalossa.
Rantasen ja Kakon laatueron huomaa kuitenkin siitä, että Rantasella on tässäkin pelityylissä paikkoja huomattavasti enemmän. Joka pelissä olisi voinut tehdä 2-3 maalia, jos saisi apinan selästään.
Kakolla on kyllä ominaisuuksia huipulle, mutta joku viimeinen pelisilmä siitä touhusta vieläkin puuttuu.