Opettajista
Viestin lähetti Miguel
Menee ehkä hiukan aiheen viereen, sillä kyseessä kömmähdysten sijasta lentäviä lauseita.
Tämänhetkinen kemianopettajamme on mukava veikko ja yleisesti pidetty koulussa. Luokassa on kahvin- ja vedenkeitin, ja tunneilla nautitaan kahvia ja teetä, opettaja vielä maksaa viulutkin! Opetustyyli on erittäin rento, vaikkei ehkä se kaikkein asianmukaisin. Tässä hänen lentäviä lauseitaan:
"Meidän on jossain vaiheessa pakko hillitä halumme, kahlita kalumme."
"Hiili on siitä paskamainen aine, että se reagoi omiensakin kanssa; se homottelee."
"Ei kemistit sentään näin tyhmiä ole, vaikka me aika tyhmiä ollaankin."
"Eteenioksidi. Ja se on kyllä mun mielestä perseestä toi nimi."
"Mikä yksikkö toi on? g/mol? Saatana, mä sut vielä kuristan!" (Tämän sain kuulla erehdyttyäni yksiköstä (l/mol-->g/mol), mutta leikkimielellä se otettiin naurettiin päälle)
Näin siis Lahdessa, enempää ei ole nyt käsillä. Lisääkin saattaa tulla.
Teillähän on sitten tunneilla hyvä meininki. Kyllä minäkin muistan kun joskus kaauuuaan sitten kun vielä olin lukiossa (:D ), niin meillä oli Venäjässä vähän samanlainen tapaus. Kyseinen opettaja oli (tai siis on) kiltein ihminen mitä olen koskaan tavannut. Lähes joka tunti hänellä oli mukanaan jotain tarjottavaa, siis kahvia ja sen sellaista. Kyllä tulikin tarpeeseen, kun ne Venäjän tunnit olivat aina ne viimeiset piinaavat 7-8 tunnit. Sivumennen mainittakoon, että useamminkin kuin kerran, opettajamme päätti, että ei täällä ketää huvita enää perjantaina istua, lähdetään kotiin! Se oli kyllä musiikkia korvillemme. Jouluna saimme vieläpä sellaiset, opettajan itsensä leipomat, jumalattoman kokoiset piparit. Mitään lentäviälauseita ei tältä tapaukselta tosin tullut.
Englannissa meillä oli yläasteella sellainen vanhempi rouvashenkilö, rouva A. Kerran, kun eräs silloisista luokkakavereistani käveli avonaisen luokanoven ohi, ihan rauhallisissa aikeissa, ryntäsi A. kyseisestä luokasta, otti kaverin sanotaanko nyt vaikka "täyteläiseen" syleilyynsä ja kailotti niin, että koko koulu kuuli: "NAUROITKO SINÄ MINULLE?!?!?" Jeps.
Toinen tapaus sattui vielä vuonna kilpi ja miekka, eli silloin kun kännykät olivat aivan uusi keksintö. Noh, pojilla oli siinä tunnilla mukana sellainen leikkihalko. Joku siinä sitten painoi nappia, josta vehkeeseen sai jonkinnäköisen soittoääni-imitaation. A. meinasi tästä tempauksesta repiä pelihousunsa ja pulasta selvitäkseen kyseinen oppilas sopersi: "Mutta kun se on sulle...". A. alkoi loistaa kuin Naantalin aurinko ja alkoi hokea, että "Haloo, Haloo, HA-LOO!! Miksei täältä kuulu mitään?!" Taisi taas vähän joitakuita naurattaa.
Oma luokkani keksi ollessaan A:n opetuksessa, että aina kun ope kääntyy taululle koko luokka aloittaa pitämään jotain hiljaista, epämääräistä hyminää. Monta kertaa englanninluokassa kuultiin seuraava dialogi:
...hmyy...hmyyy...hmyy
A: kuulitteko te jotain?
Luokka: Hä? ei me mitään kuultu...
Piti vaan ruveta jossain vaiheessa rajoittamaan, kun poloinen uhri ajautui lähes itsarin partaalle.
Näitä voisi jatkaa vaikka minne asti, mutta nyt riittää toistaiseksi, enempää ei veny...
