L. Paraske
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät, Suomi, Arttu Hyry, Hagaby Golf 2
Mestaruusjuhlat alkaa pikkuhiljaa jo olla juhlittu ja katse on suunnattu NHL:ään ja mm-kisoihin. Muutamien muiden liigajoukkueiden osastoilla on kevään aikana muisteltu seurojen ulkomaalaispelaajia ja kun näytti olevan niin mukavaa hommaa, niin uskaltauduin avaamaan samanlaisen ketjun tänne meidän puolellekin. Kärpissäkin monennäköistä miestä on käynyt ja päätin itse listata viisi omaa suosikkiani ja sitten toisaalta viisi vähemmän ihastunutta pelaajaa, joita onneksi nykyisin voi jo pienoinen hymynkarekin suupielessä muistella. Hieman varmasti jutut sivuavat tuon Historian havinaa -ketjun muisteluja joissa ainakin Bob Milleriä on kevään aikana muisteltu, mutta tuskin kukaan pahastuu. Milleristä en itse muista muuta kuin että isoveli näytti Prahan mm-kisojen aikaan kuvaruudusta jenkkipeluria, jonka kertoi olevan Miller, se joka Kärpissäkin pelasi. Muistelot ko. kaverista ovat siis enemmän kuin tervetulleita samoin kuin John Newberrysta ja Gary Yaremchukista, joiden aikana en myöskään ollut ihan vielä perillä pelikirja-asioista.
Omat suosikkini aikajärjestyksessä:
Vladimir Kames
Tsekkoslovakian maajoukkueen edellisen kauden Izvestija-turnauksen paras pistemies oli aikamoinen hankinta tosissaan kaudella 1990-91 liigapaluuseen tähdänneelle divariporukalle ja Kames onnistuikin odotusten mukaisesti. Hieman Mika Niemistä kentällä muistuttanut taiteilijasentteri oli aivan huikean taitava peluri, joka oli aivan pitelemätön varsinkin keskimmäisellä kaudellaan täällä ja johdattikin muuten selvästi heikentyneet Kärpät karsintoihin Tapparaa vastaan. Kames-Arbelius on Kärppien takavuosien parivaljakoista varmasti legendaarisimpia. Kames oli täysin korvaamaton Kärpille tuolloin ja jouduttuaan Tapparan Grönstrandin telomaksi, Kärppien mahdollisuudet nousuun kuihtuivat samantien. Kameshan palasi vielä pelaamaan puudutettuna ensimmäisen kotikarsintapelin ja oli aivan uskomaton, johdattaen Kärpät hurmosmaiseen voittoon. Kun toisessa kotipelissä Vlado asteli ennen ottelua siviilit päällä jäälle tervehtimään yleisöä, tiedettiin että sarja oli siinä.
Vlado oli huippusuosittu pelaaja aikoinaan Raksilassa ja aikamoinen velikulta luonteeltaan. Mies opetteli suomen kielen pikavauhtia ja toisella kaudellaan tulkkasi jo Roman Bozekin haastatteluja ja lauloi Sepi Kumpulaista. Pelaajanahan mies oli niin tyypillinen tsekki kuin olla voi, joten toisinaan mies nähtiin makaamassa jäällä kuoleman kielissä palatakseen seuraavassa vaihdossa pyörittämään yv-maalin. Suuren kunnioitukseni Kames ansaitsee ennen kaikkea sillä, että parhaimmillaan mies oli silloin kun sitä eniten tarvittiin.
Brett Lievers
Pertti tuli eka liigakaudeksi karsintavastustaja Pelicansista ja sai aikaan muistaakseni ainakin jonkinlaisen vastalauseiden ryöpyn koska suuri osa faneista olisi halunnut pitää ennemmin Bergeronin. Ensimmäisen pelin hattutemppu Tepsiä vastaan taisi vasta tuota kritiikkiä hiljentää. Siirron takana ollut Tami onneksi kuitenkin tiesi mitä teki, sillä paitsi heikentäessään oleellisesti ekan liigakauden yhtä päävastustajaa, hankki myös aikamoisen pelimiehen Kärppiin. Lievers ei koskaan fanien keskuudessa noussut samanlaiseen asemaan kuin vaikkapa Tenkrat tai edes Potaitshuk, mutta kyllä Lieversin merkitys Kärppien paluun ensimmäisissä mitaleissa on korvaamaton. Dallasin miehet Hagman ja Jokinen sekä myös Janne Pesonen saavat molemmat kiittää osaltaan läpimurroistaan Brettiä ja ei liene sattumaa että Kärpissä siihen mennessä itseään hakenut Petr Ton oli ihan vastustamaton tasan siitä lähtien kun löysi itsensä #22:sen rinnalta. Pelaajana Lieversistä ei juuri heikkoa kohtaa löytynyt jos ei nyt mitään yhtä tiettyä fyysistä huippuominaisuuttakaan, vaan hän oli tasaisen hyvä oikeastaan kaikilla pelin osa-alueilla, mitä nyt silloin tällöin vaipui lyhyiksi jaksoiksi harmaaseen massaan. Lieversin aktiiviuran viimeisen kevään jatkoaikamaalit puolestaan osoittavat että millainen pelaaja hän oli panosten kasvaessa.
Suurin osa vannoo Tenkratin nimeä kun puhutaan Kärppien kaikkien aikojen ulkomaalaispelaajasta, mutta kyllä oma valintani kohdistuu sittenkin tähän vaatimattomaan ja ystävälliseen Minnesotan mieheen.
Petr Tenkrat
Vaikka Tenkin viimeinen kausi olikin edellisiä vaisumpi niin siitä huolimatta mies tullaan ikuisesti Raksilassa muistamaan. Huikean nopeutensa ja kovan lämärinsä avulla Tenki on Kärppien kaikkien aikojen snaipperi ja varmastikin aivan suosituimpia Kärppäpelaajia koskaan. Tunteellisin hetki ainakin omalla kohdallani Tenkratiin liittyen on miehen paluuottelu syksyllä 2003 SaiPaa vastaan, jossa Venäjän liigassa parikymmentä peliä maaleitta pelannut Tenki laukoi heti ensimmäisen kerran kiekkoon koskiessaan lätyn maalin kattoon, ja Viuhkolan syötöstä, kuinkas muuten. Tenkrat oli myös eittämättä suurien pelien mies ja siitä kertovat lukuisat voittomaalit pleijareissa ja varsinkin keväällä 2004 mies oli ihan huikeassa vireessä ja Kärppien ehdoton johtaja jäällä. Ainoa piirre josta en miehen pelissä pitänyt oli se että Tenki tykkäsi käyttää mailaa turhan paljon muuhunkin kuin pelaamiseen.
Brad Smyth
Smyth ei välttämättä taidollisesti listalle kuuluisi, mutta itseeni ja moneen muuhun mies teki asenteellaan ja erikoislaatuisuudellaan niin lähtemättömän vaikutuksen että ei miestä voi jättää noteeraamatta. Smyth muistetaan varmastikin parhaiten kahdesta asiasta. Ensinnäkin luistelutyylistä jonka esteettisyydelle pärjäsi Raksilan jäällä ainoastaan Henry Saleva aikoinaan. Toiseksi tietysti lukemattomista räkämaaleista, jotka omalla tavallaan olivat niin kauniita. Smyth oli fyysinen pelaaja joka ei siltikään osannut taklata vaan tuo fyysisyys ilmeni pääasiassa siten että Bradin tekemissä maaleissa suuressa osassa verkon perukoilta piti kaivaa paitsi kiekko myös mies itse tai sitten siten, että Brad seisoi vastustajan maalinsuulla kuin tammi hakattavana hakkaamassa ripareita sisään. Todellinen perinteinen hampaaton ja koukkunokkainen kanukki Hirvi oli, jota olisi mielellään pidempäänkin kuin yhden vajaan kauden katsonut Raksilan jäällä.
Michal Bros
Tämän kevään otteet nostavat myös Brosin listalle. Pelaajatyyppinä ja ulkopuolisin silmin myös ihmistyyppinä Brett Lieversin perillinen Kärpissä. Samaan tapaan kuin Brett, myös Bros on tavallaan perussentteri eli on kaikilla pelin osa-alueilla vähintään hyvä, mutta toisaalta ei omaa mitään sellaista ominaisuutta joka miehestä olisi vaikkapa NHL-pelurin tehnyt. Brosin taidot ja pelisilmä tekivät vaikutuksen jo ensimmäisellä kaudella, mutta viimeistään tällä toisella kaudellaan osoitti myös suurta johtajuutta kaukalossa ollen mielestäni pudotuspeleissä Lupaschukin ohella Kärppien paras pelaaja. Tämän myötä mies sai ansaitsemaansa tunnustusta Raksilassa ja muualla Suomessa. Todella hienoa että Bros on meidän mies ensi kaudellakin.
Hyökkääjiä näytti lista olevan mulla ja puolustajista oikeastaan vain Ross Lupaschuk oli lähellä paikkaa, mutta päädyin valitsemaan Smythin. Pelkästään tämän kauden pleijarien perusteella Ross sinne ilman muuta kuuluisikin, mutta itse painotan hieman pidemmän ajan näyttöjä. Bume tietysti listalle kuuluisi, mutta lasken mielelläni hänet kotimaiseksi pelaajaksi. Maalivahdeista puolestaan paras on ollut Tim Thomas, mutta sama juttu kuin Lupaschukilla, Kärppäura jäi aika lyhyeksi ja Thomasin tapauksessa vielä ratkaisupelit eivät sujuneet aivan toivotulla tavalla tuolla kaudella.
Sitten ne erilaiset sankarit, ei välttämättä juuri ne heikoimmat tapaukset, mutta parhaiten ovat ko. tyypit jääneet itsellä mieleen. Hieman lyhyemmällä kaavalla heistä seuraavassa:
Alain Lemieux
Marion isoveli sai kunnian olla Kärppien kaikkien aikojen ensimmäinen ulkomaalaisfloppi. Suurella kohulla saapunut toheltaja sai ansaitusti pakata kamppeensa kesken kauden ja jatkaa matkaansa SaiPaan.
Patrick Thompson
Lukosta lempattu pakki olisi saanut jättää tulematta tuolloin kesken tuon hienon kauden 96-97 ja mies saakin kyseenalaisen kunnian olla Kärppien heikoin pohjois-amerikkalainen vahvistus kautta aikain. Taisi Kärppäkauden jälkeen lopettaa ja siirtyä luontokuvaajaksi, jonka varmaan hallitsee pelihommia paremmin.
Peter Åslin
Kärppien historian ainoa täysverinen ruotsalainen (edit. Nylanderin unohdin) oli todellinen floppi, tai ainakin näin aikakirjat kertovat, sillä itse en kertaakaan miestä oman asepalvelukseni takia ehtinyt Kärppien veräjänsuulla näkemään. Vanha Tre Kronor-molari osoittautui kiukuttelevaksi menneiden aikojen suuruudeksi, joka sai jatkaa matkaansa jonnekin aika pian.
Jevgeni Davydov
Niinpä niin. Kärppäkannattajien kielenkäytössä totaalisesti epäonnistuneet ulkomaalaishankinnat nimetään edelleen "davydoveiksi". Davydov oli joskus ollut kova peluri, mutta ei sitä enää ollut syksyllä 2001.
Jason Dawe
Aikanaan kovakin peluri Buffalo Sabresissa oli kaikkien aikojen katastrofeja täällä Oulussa. Toki mies tuli tänne lähtökohtaisesti hankalasti loukkaantuneena mutta tervehdyttyään ei esittänyt tasan yhtään mitään muuta kuin surffailua. Ei tämä enää Oulussa ollut sama pelaaja, joka pisti Sabresin legendaarisen selostajan Rick Jeanneretin huutamaan dawesomia.
No niin, turhankin paljon tuli tekstiä, mutta innostuinpas kerrankin tarinoimaan. En haasta muita yhtä pitkiä romaaneja kirjoittamaan, mutta kertokaahan omia mielipiteitä ja muistoja.
Omat suosikkini aikajärjestyksessä:
Vladimir Kames
Tsekkoslovakian maajoukkueen edellisen kauden Izvestija-turnauksen paras pistemies oli aikamoinen hankinta tosissaan kaudella 1990-91 liigapaluuseen tähdänneelle divariporukalle ja Kames onnistuikin odotusten mukaisesti. Hieman Mika Niemistä kentällä muistuttanut taiteilijasentteri oli aivan huikean taitava peluri, joka oli aivan pitelemätön varsinkin keskimmäisellä kaudellaan täällä ja johdattikin muuten selvästi heikentyneet Kärpät karsintoihin Tapparaa vastaan. Kames-Arbelius on Kärppien takavuosien parivaljakoista varmasti legendaarisimpia. Kames oli täysin korvaamaton Kärpille tuolloin ja jouduttuaan Tapparan Grönstrandin telomaksi, Kärppien mahdollisuudet nousuun kuihtuivat samantien. Kameshan palasi vielä pelaamaan puudutettuna ensimmäisen kotikarsintapelin ja oli aivan uskomaton, johdattaen Kärpät hurmosmaiseen voittoon. Kun toisessa kotipelissä Vlado asteli ennen ottelua siviilit päällä jäälle tervehtimään yleisöä, tiedettiin että sarja oli siinä.
Vlado oli huippusuosittu pelaaja aikoinaan Raksilassa ja aikamoinen velikulta luonteeltaan. Mies opetteli suomen kielen pikavauhtia ja toisella kaudellaan tulkkasi jo Roman Bozekin haastatteluja ja lauloi Sepi Kumpulaista. Pelaajanahan mies oli niin tyypillinen tsekki kuin olla voi, joten toisinaan mies nähtiin makaamassa jäällä kuoleman kielissä palatakseen seuraavassa vaihdossa pyörittämään yv-maalin. Suuren kunnioitukseni Kames ansaitsee ennen kaikkea sillä, että parhaimmillaan mies oli silloin kun sitä eniten tarvittiin.
Brett Lievers
Pertti tuli eka liigakaudeksi karsintavastustaja Pelicansista ja sai aikaan muistaakseni ainakin jonkinlaisen vastalauseiden ryöpyn koska suuri osa faneista olisi halunnut pitää ennemmin Bergeronin. Ensimmäisen pelin hattutemppu Tepsiä vastaan taisi vasta tuota kritiikkiä hiljentää. Siirron takana ollut Tami onneksi kuitenkin tiesi mitä teki, sillä paitsi heikentäessään oleellisesti ekan liigakauden yhtä päävastustajaa, hankki myös aikamoisen pelimiehen Kärppiin. Lievers ei koskaan fanien keskuudessa noussut samanlaiseen asemaan kuin vaikkapa Tenkrat tai edes Potaitshuk, mutta kyllä Lieversin merkitys Kärppien paluun ensimmäisissä mitaleissa on korvaamaton. Dallasin miehet Hagman ja Jokinen sekä myös Janne Pesonen saavat molemmat kiittää osaltaan läpimurroistaan Brettiä ja ei liene sattumaa että Kärpissä siihen mennessä itseään hakenut Petr Ton oli ihan vastustamaton tasan siitä lähtien kun löysi itsensä #22:sen rinnalta. Pelaajana Lieversistä ei juuri heikkoa kohtaa löytynyt jos ei nyt mitään yhtä tiettyä fyysistä huippuominaisuuttakaan, vaan hän oli tasaisen hyvä oikeastaan kaikilla pelin osa-alueilla, mitä nyt silloin tällöin vaipui lyhyiksi jaksoiksi harmaaseen massaan. Lieversin aktiiviuran viimeisen kevään jatkoaikamaalit puolestaan osoittavat että millainen pelaaja hän oli panosten kasvaessa.
Suurin osa vannoo Tenkratin nimeä kun puhutaan Kärppien kaikkien aikojen ulkomaalaispelaajasta, mutta kyllä oma valintani kohdistuu sittenkin tähän vaatimattomaan ja ystävälliseen Minnesotan mieheen.
Petr Tenkrat
Vaikka Tenkin viimeinen kausi olikin edellisiä vaisumpi niin siitä huolimatta mies tullaan ikuisesti Raksilassa muistamaan. Huikean nopeutensa ja kovan lämärinsä avulla Tenki on Kärppien kaikkien aikojen snaipperi ja varmastikin aivan suosituimpia Kärppäpelaajia koskaan. Tunteellisin hetki ainakin omalla kohdallani Tenkratiin liittyen on miehen paluuottelu syksyllä 2003 SaiPaa vastaan, jossa Venäjän liigassa parikymmentä peliä maaleitta pelannut Tenki laukoi heti ensimmäisen kerran kiekkoon koskiessaan lätyn maalin kattoon, ja Viuhkolan syötöstä, kuinkas muuten. Tenkrat oli myös eittämättä suurien pelien mies ja siitä kertovat lukuisat voittomaalit pleijareissa ja varsinkin keväällä 2004 mies oli ihan huikeassa vireessä ja Kärppien ehdoton johtaja jäällä. Ainoa piirre josta en miehen pelissä pitänyt oli se että Tenki tykkäsi käyttää mailaa turhan paljon muuhunkin kuin pelaamiseen.
Brad Smyth
Smyth ei välttämättä taidollisesti listalle kuuluisi, mutta itseeni ja moneen muuhun mies teki asenteellaan ja erikoislaatuisuudellaan niin lähtemättömän vaikutuksen että ei miestä voi jättää noteeraamatta. Smyth muistetaan varmastikin parhaiten kahdesta asiasta. Ensinnäkin luistelutyylistä jonka esteettisyydelle pärjäsi Raksilan jäällä ainoastaan Henry Saleva aikoinaan. Toiseksi tietysti lukemattomista räkämaaleista, jotka omalla tavallaan olivat niin kauniita. Smyth oli fyysinen pelaaja joka ei siltikään osannut taklata vaan tuo fyysisyys ilmeni pääasiassa siten että Bradin tekemissä maaleissa suuressa osassa verkon perukoilta piti kaivaa paitsi kiekko myös mies itse tai sitten siten, että Brad seisoi vastustajan maalinsuulla kuin tammi hakattavana hakkaamassa ripareita sisään. Todellinen perinteinen hampaaton ja koukkunokkainen kanukki Hirvi oli, jota olisi mielellään pidempäänkin kuin yhden vajaan kauden katsonut Raksilan jäällä.
Michal Bros
Tämän kevään otteet nostavat myös Brosin listalle. Pelaajatyyppinä ja ulkopuolisin silmin myös ihmistyyppinä Brett Lieversin perillinen Kärpissä. Samaan tapaan kuin Brett, myös Bros on tavallaan perussentteri eli on kaikilla pelin osa-alueilla vähintään hyvä, mutta toisaalta ei omaa mitään sellaista ominaisuutta joka miehestä olisi vaikkapa NHL-pelurin tehnyt. Brosin taidot ja pelisilmä tekivät vaikutuksen jo ensimmäisellä kaudella, mutta viimeistään tällä toisella kaudellaan osoitti myös suurta johtajuutta kaukalossa ollen mielestäni pudotuspeleissä Lupaschukin ohella Kärppien paras pelaaja. Tämän myötä mies sai ansaitsemaansa tunnustusta Raksilassa ja muualla Suomessa. Todella hienoa että Bros on meidän mies ensi kaudellakin.
Hyökkääjiä näytti lista olevan mulla ja puolustajista oikeastaan vain Ross Lupaschuk oli lähellä paikkaa, mutta päädyin valitsemaan Smythin. Pelkästään tämän kauden pleijarien perusteella Ross sinne ilman muuta kuuluisikin, mutta itse painotan hieman pidemmän ajan näyttöjä. Bume tietysti listalle kuuluisi, mutta lasken mielelläni hänet kotimaiseksi pelaajaksi. Maalivahdeista puolestaan paras on ollut Tim Thomas, mutta sama juttu kuin Lupaschukilla, Kärppäura jäi aika lyhyeksi ja Thomasin tapauksessa vielä ratkaisupelit eivät sujuneet aivan toivotulla tavalla tuolla kaudella.
Sitten ne erilaiset sankarit, ei välttämättä juuri ne heikoimmat tapaukset, mutta parhaiten ovat ko. tyypit jääneet itsellä mieleen. Hieman lyhyemmällä kaavalla heistä seuraavassa:
Alain Lemieux
Marion isoveli sai kunnian olla Kärppien kaikkien aikojen ensimmäinen ulkomaalaisfloppi. Suurella kohulla saapunut toheltaja sai ansaitusti pakata kamppeensa kesken kauden ja jatkaa matkaansa SaiPaan.
Patrick Thompson
Lukosta lempattu pakki olisi saanut jättää tulematta tuolloin kesken tuon hienon kauden 96-97 ja mies saakin kyseenalaisen kunnian olla Kärppien heikoin pohjois-amerikkalainen vahvistus kautta aikain. Taisi Kärppäkauden jälkeen lopettaa ja siirtyä luontokuvaajaksi, jonka varmaan hallitsee pelihommia paremmin.
Peter Åslin
Kärppien historian ainoa täysverinen ruotsalainen (edit. Nylanderin unohdin) oli todellinen floppi, tai ainakin näin aikakirjat kertovat, sillä itse en kertaakaan miestä oman asepalvelukseni takia ehtinyt Kärppien veräjänsuulla näkemään. Vanha Tre Kronor-molari osoittautui kiukuttelevaksi menneiden aikojen suuruudeksi, joka sai jatkaa matkaansa jonnekin aika pian.
Jevgeni Davydov
Niinpä niin. Kärppäkannattajien kielenkäytössä totaalisesti epäonnistuneet ulkomaalaishankinnat nimetään edelleen "davydoveiksi". Davydov oli joskus ollut kova peluri, mutta ei sitä enää ollut syksyllä 2001.
Jason Dawe
Aikanaan kovakin peluri Buffalo Sabresissa oli kaikkien aikojen katastrofeja täällä Oulussa. Toki mies tuli tänne lähtökohtaisesti hankalasti loukkaantuneena mutta tervehdyttyään ei esittänyt tasan yhtään mitään muuta kuin surffailua. Ei tämä enää Oulussa ollut sama pelaaja, joka pisti Sabresin legendaarisen selostajan Rick Jeanneretin huutamaan dawesomia.
No niin, turhankin paljon tuli tekstiä, mutta innostuinpas kerrankin tarinoimaan. En haasta muita yhtä pitkiä romaaneja kirjoittamaan, mutta kertokaahan omia mielipiteitä ja muistoja.