*** Julius Junttila: Illan juhlakalu hurjasteli voiton takuumiehenä 1+2 ja muutenkin hyvä peli. Osoitti Hermosen 3-0 maalissa, että se kyky hidastaa peliä oikeassa paikassa hyökkäyksissä ja viekas pelisilmä on edelleen tallella. Kun on raipan paikkaa, niin raippaa, kun ruusujen, niin ruusuja jne. Tänään iso kimppu ruusuja koko kauden raipan antamisen edestä.
** Tomi Karhunen: Viimeisenä lukkona maalissa ja torjui sen mitä piti. Kevään tosipelejä ajatellen Karhunen lienee näillä alkuvuoden näytöillään lunastanut kevään ykköskassarin paikan. Ollut paikoin maagisen hyvä ja venynyt kumiukon lailla. Kevään pelejä ajatellen Vaikka Karhunenkaan ei aina parhaimmillaan ole, eikä tekninen paketti välttämättä aina pidä mallikelpoisesti torjunnoissa, niin silti Karhunen on juuri sellainen maalivahti, jonka pystyy aidosti kuvittelemaan venymään jonkun "Olli Palolan" kudin tielle ratkaisevalla hetkellä ja pelastamaan koko joukkueen jollain tuollaisella 'gamesaverilla'.
* Ville Heikkala: Repii, raastaa, runnoi ja ärsyttää. Luistimet jalassa ja sulka päässä vaim joku 165cm, mutta pelaa kyllä kuon joku 205cm köriläs. Kuumensi Komarovin ja Lehterän pelihuumorin kokonaan pois. Isolla asenteella ja sydämellä joka vaihdossa pyyteettömästi joukkuelle. Pakko arvostaa.
Mäntymaalle extra-pusut ja posit. Eilisen heikona pelin jälkeen nostettiin tasoa ja joukkue oli valmistettu laadukkaasti. Kova työnnäytetä Mäntymaalta & co.lta, koska etenkin pleijareissa tarvitaan juuri tätä 'bounceback' kykyä heti edeltävän päivän heikomman suorituksen jälkeen, joka ehkä Marjamäen aikana jäi osiltaan piippuun.