Kolme aivotärähdystä omalla peliuralla tuli kärsittyä. Ensimmäisen jälkeen, joka oli niistä lievin ei mennyt kuin kaksi-kolme viikkoa, kun oli pelikunnossa. Toinen vei sitten reilun pari kuukautta, josta pari viikkoa huippasi sekä oksetti liki kokoajan. Nämä kuitenkin kärsittiin nuorena, niin palautuminenkin oli loppupeleissä kohtuu nopeaa.
Kolmannesta hiukan myöhemmällä iällä ei sitten selvittykään koskaan ja lääkäri pisti viimeisen stopin uralle. Puoli vuotta-vuoden todella epätodellinen olo eikä ole tänäkään päivänä silmä-käsi koordinaatio enää kohdillaan samaan tapaan kuin ennen viimeistä tööttiä. Lisäksi "silmät killissä" migreenin tapaiset kaksoiskuvat liki päivittäin jäivät tästä lopulliseksi vaivaksi, josta nyt on sen yli 20 vuotta kärsitty.
Omaksi onneksi tosin tuli pelailtuakin vain korkeintaan "neljäsosa-ammattilaisena" eikä ylemmäskään oikein ollut taitojenkaan puolesta mitään asiaa. Mutta harmittihan se ja vielä tänäkin päivänä harmittaa, että homma noin loppui. Tämän jälkeen ei enää siis ollut puhettakaan tosissaan pelaamisesta, vaan ringissä käynnit rajoittuneet siihen kaveriläpsyttelyyn ilman kontaktia.
Sakullakin saattaa se seuraava olla viimeinen niitti, joten hätäillä ei ainakaan kannata asian kanssa, vaan ennemmin vaikka koko loppukausi lepiä kuin puolikuntoisena väkisin kehiin. Lätkää on ensi kaudellakin.