Tapahtuma- ja tunnerikas ilta Raksilassa. Turpaan tuli hyvin pitkälti hämmentävän unisen startin takia, jonka myötä jäätiin samantien takaa-ajoasemaan, eikä sen kiriminen kiinni ole turhan helppoa rosterilla joka häviää selvästi vastustajan vastaavalle. Kyllä siellä revitään viimeisiä maksimeita tästä porukasta ja etenkin kärkijätkistä, jotka tuntuvat painavan eteenpäin enää pelkillä höyryillä. Ei siinä, väkeviä ne höyryt on edelleen mutta ei näiltäkään voi määräänsä enempää vaatia.
Kärpillä tuntui olevan pelissä tasan kaksi ketjua jotka saivat luotua jotain, ja sitten kaksi ketjua jotka ovat vähän turhan kovassa paikassa, ja pitkässä juoksussa nämä alisuorittajat ja epävarmuuden takia virhealttiit pelaajat kääntävät kyllä tällasissa sarjoissa pelin vääjäämättä vastustajalle. Pelicans pelaa kyllä hyvin ja puksuttelee vahvasti eteenpäin ilman heikkoja lenkkejä, kun taas Kärpät maksaa näistä tietyistä omista veijareista turhan kovaa hintaa.
Se ensimmäinen kiinnitys tiistaina on nyt pakko ottaa ja siitä peli kerrallaan eteenpäin, mutta kyllä pitkässä juoksussa tuntuu aika hurjalta että tämä Pelicans pitäisi kaataa neljä kertaa seuraavan viiden pelin aikana. Omia kannustetaan tottakai viimeiseen asti, mutta vähän alkaa hiipiä puseroon sellainen fiilis että nyt alkaa vihdoin nousta seinään vastaan sen suhteen mitä näin kieroon kasatulla joukkueella voidaan saada aikaiseksi. Mitalipeleistä ei tainnut moni haaveilla vielä vuodenvaihteen aikoihin, mutta tässä sitä vaan ollaan. Mahtuisiko tälle keväälle vielä toinenkin ihme? Sitä jahtaamaan ja toivomaan.