Ai esimerkiksi tuo, että Mäntymaa ei ole juurikaan muuttanut peliä Marjamäen jälkeen on asiaa. Huhuh
Lainataan parempaan ketjuun.
Siis Marjamäkihän nimenomaan lähti tällä liki tismalleen samalla pelikirjalla kauteen, kun peliä lähdettiin nopeuttamaan rajusti. Marjamäki lähti kauteen hyvin samoilla pelin peruspilareilla ja periaatteilla, kuin millä Mäntymaa nyt koutsaa: ei juurikaan perinteistä keskialueen träppiä, lähinnä vain ylempiä viivelähtöjä eli ei maalin taakse, pyrkimys pelata aina mieluummin eteen ja kääntää nopeasti vaikka ei olisikaan optimaalinen paikka (=pelin pakotus pystyyn), pitkät avaukset hyökkäyssiniselle, tolppaträp, aggressiivinen monen miehen karvauspeli ja pyrkimys riistää kiekko rajusti paineistaen, ylipäätään vahvempaan luistelupeliin ja jatkuvaan liikkeeseen pohjaava pelitapa jne. jne.
Näillä pelin perusperiaatteillahan Marjamäki tähän kauteen lähti. Tismalleen samoja aineksia, joilla Mäntymaa nyt koutsaa. Kausi lähti toki menemään Marjamäen johdolla perseelleen ja siinä kymmenkunta pelin jälkeen tehtiin sitten muutoksia konservatiivisempaan suuntaan, mutta pelejä katsomalla saattoi huomata, että ei lähelleknään niin konservatiiviseen ja puuduttavaan tiukan kurin pelitapaan kuni viime kaudella. Peliin kaivettiin tiiviimpiä etäisyyksiä, enemmän keskialueen träppiä, enemmän maalin takaa lähteviä hitaampia viivelähtöjä, yrittäen kuitenkin säilyttää aktiivisempi ja aloitteellisempi ote, ettei vaivuta ihan siihen viime kauden tervassa tampomiseen. Voisi siis todeta, että Marjamäki tiiminsä kanssa teki pelikirjalleen jonkinlaisen kompromissin siitä viime kauden yltiö-puolustusvoittoisesta nihilistisestä pelitavasta sekä kauteen lähdetyllä ylitö-aggressiivisesta pelitavasta. Ei Kärpät kertaakaan siihen viime kauden pelitapaa täysin palannut. Vaan kyllä se Marjamäen pyrkimys oli aidosti nopeuttaa peliä tälle kaudella ja niide pelin peruspilarien varaan peliä varmastikin harjoiteltiin, koska niillä pilareilla kauteen lähdettiin.
Nyt Mäntymaa on viime peleissä tehnyt säätöjä enemmän siihen pelitapaan, jolla kauteen lähdettiin. Eli kyllä tämä pelitapa, mitä Havu nyt peluuttaa, niin se on siellä pelaajien selkärangassa, koska sitä eittämättä treenattiin kovasti harjoituskaudella, harkkapeleissä ja kauden alussa kymmenkunta peliä. Nyt se sama pelitapa vain on kaivettu sieltä uudelleen esille ja ne pelin pääperiaatteet. Se, miksi toteutus on kuitenkin nyt parempi kuin Marjamäellä kauden alussa, niin se on hyvä kysymys. Se liittyy varmastikin enemmän siihen henkiseen vapautumiseen ja rentouteen, joka pelaamiseen tuli sekä tavallaan siihen, että jonkimoinen mentaalinen painolasti lähti harteilta Laten potkujen jälkeen. Oliko Bunnaman joka ihan avoimesti myönsi, että Laten potkujen jälkeen joukkue sitoutui paljon paremmin yhteen ja laittoi suurempaan tiikerinsilmää päälle ja alkoi fokusoitua enemmän.
Pesonen ja Saravokin nostivat tänän HPK:ta vastaan esille sen Kärppien todella korkean työmäärän, jalkanopeuden ja energian, joka pelaamisesta paistoi. Marjamäen aikana tällä samalla pelikirjalla pelaajat näyttivät miettivän liikaa, peli ja kaikki ratkaisut näyttivtä todella hitailta ja ratkaisut kestivtä ja kestivät, kun kaikki näyttivät tarpvoan kuin jossain tervassa 50 kilon painoliivit päällään. Koska pelikirjoissa ei eroa juurikaan ole, niin voi otaksua, että tämä parannus on nimenomaan ollut enemmän tällä henkisellä puolella ja siihen puoleen Havu on saanut parannuksia ja muutoksia aikaan, ei niinkään pelikirjaan. Pelaajat näyttävät nyt raikkaammilta, nopeammilta ja myös henkisen aivosumun väistyttä on saatu ajoitukset ja rytmit myös paljon paremmin kuntoon (mm. noissa dumppikiekoissa, alkukaudesta ja viime kaudella ajoitukset olviat ihan perseelleen, nyt niissä on ihan hyvä synkka ja sama rytmi, niin päästään aina kolmella iskemään kiinni vauhtieroilla jne.). Laten kanssa siellä oli se joku käsijarru ja pelaajat eivät aidosti olleet ihan sitoutuneita ja vapautuneita, jonka takia peli sakkasi.
Tämä kiekko, mitä Havu nyt peluuttaa, niin luulen vahvasti, että tämä oli juuri sitä samanlaista kiekkoa ja pelikirjaa, mikä se Laten visiokin oli, mutta hänellä se henkisen puolen valmennus ja rentouden tuominen jäi piippuun ja oli heikompaa, kuin Mäntymaalla. Nyt kävi sitten niin - kuten Late itsekin Iltalehden haastattelussa itseasiassa heti potkujensa jälkeen totesi -, että jos nämä hänen potkunsa auttavat sen vapautumisen saamaan sekä saa sen pelin ja toiminnan asettumaan uomiinsa, niin hän sen päätöksen ymmärtää. Laten kanssa en usko, että tämä sama pelikirja olisi samalla tapaa voinut toimia, koska se henkinen jumi oli liian iso, eivätkä pelaajat mentaalisesti olleet energisiä ja raikkaita, vaikka fyysisesti ja pelitavallisesti siihen pyrittiinkin. Laten alkukauden ja Havun nyt peluuttaman pelikirjan perusprinsiipit ovat kuitenkin samanlaiset, ja se oli varmasti se, mihin Havu viittasi sillä, kun totesi, että Laten jäljiltä on hyvät pohjat olemassa. Late tätä pelikirjaa oli luomassa ja treenauttamassa kesällä ja alkusyksyllä, kunnes se hieman aikaa laitettiin lipastoon. Jotain viilauksia ehkä vieöä aggressiivisempaan suuntaan olemme nähnett, mutta lähinnä lulen tuon olevan siitä henkisestä vapautumisesta tullutta raikkautta ja energiaa, joka saa tämän liki samana pelikirjan nyt näyttämään entistä aggressiivisemmilta. Laten johdolla aivosumu ja mentaalinen jumi oli niin suurta, että samat pelaajat näyttivät tällä samalla pelikirjalla tuhat kertaa hitaammilta ja unisemmilta. Tämän johdosta voi juuri tehdä johtopäätöksen, että ongelmat olivat enemmän henkisellä puolella ja siihen Havu oli Marjamäkeä parempi lääke. Mäntymaa vain palautti sen Marjamäen orginaalin suunnitelman ja pelitavan, jolla kauteen lähdettiin, mutta vain paremmalla henkisellä otteella ja valmennuksella.
