Kaikista parasta tämän päivän pelissä oli, että sielu jätettiin kentälle. Tunnetaso pelaamiselle on noussut oleellisesti, ja suuntaviivat osoittavat tuon suhteen suoraan ylöspäin. Hyvä. Kertoohan se näin ollen jotain myös joukkueen kemiasta ja yhtenäisyydestä. Muutenkin näyttäisi siltä, että vieraspelaamisen viisasten kivi on pikkuhiljaa löytymässä - oltiin taas tarpeeksi nöyriä ja tylyjä.
Korjattavaakin toki löytyy edelleen. Ylivoimapeli ei kyllä kovin hivele silmiä, vaikka yksi maali tehtiinkin. Siinä on jumppaamista. Pelastaisi paremmin pelejä, kuten sanottu. Mikäli se noin hemmetin vaikeaa on, niin pitäisikö sitä vain yksinkertaistaa helppoon, ja sitä kautta löytää onnistumisia. Kiekkoa viivaan ja laukaus. Miehiä maalille ja mahdolliset kakkoskiekot omille. Edelleen maalineduspelaamiseen enemmän luonnetta. Ehkä myös koostumusvaihdoksien kautta voisi kokeilla.
On siellä kyllä nähtävissä löysääkin tekemistä. Ei perkele. Marginaalit on niin pieniä nyky-Liigassa, etten kyllä ymmärrä tuollaista piittaamattomuutta pelaamisessa. Joku ammattiylpeys pitäisi olla.
E: ammattiylpeys jääkiekolle