Lauantai-ilta Raksilassa, kyllä siinä on vaan sitä jotain. Rehellisyyden nimissä loppulukemat mairittelevat Kärppiä aika paljonkin ja pelin taso tuntuu heittelevän huolestuttavankin paljon, mutta sitten taas tuo kärjen terävyys ja viimeistely on niin jäätävällä tasolla, että sen avulla voitetaan heikompienkin esitysten jälkeen. Jukurit oli ansainnut ehkä enemmän, mutta toisaalta tämä on maalintekopeli, eikä 1-2 osumaa per ilta tässä vaiheessa vaan riitä.
Liikaa ei jaksa kuitenkaan voivotella tuota pelin tasoa just nyt, kun hurmos paikan päällä oli taas jotain niin älytöntä ja fiilis edelleen korkealla. Täysi tupa, fanikatsomolta jälleen kerran täyden kympin toimintaa, ja Kille painaa hattutempun. Niitä iltoja joita voi muistella lämmöllä myöhemmin, esimerkiksi juhannuksen räntäsateissa.
Koivusen osumista huolimatta kaikista kovin hauiksennäyttö oli silti tuo Turusen tyly tahtomaali heti Jukureiden kavennuksen jälkeen. Siinä lyötiin ilmat pihalle ja sammutettiin toivonkipinät samantien, vähän sillä asenteella että perkele, ette muuten pääse yhtään lähemmäs koska minä nyt vaan päätän niin. Symbolisesti äärimmäisen iso maali.