Kirjoitellaan nyt jotain pieniä Kärppien otteista näin vuosien hiljaiselon jälkeen.
Tahdon alleviivata, että joukkueiden marginaalit nyky-Liigassa ovat erittäin pieniä, koska nämä toistavat samoja harjoitteita, kaavoja ja askelmerkkejä. Esiin nousee pienet yksittäiset yksilöasiat ja -vivahteet, millä erot syntyvät. Esimerkkinä se yleistekeminen ja -jaksaminen, miksi ja miten lätkää työkseen ylipäätään tehdään.
Tämän vuoden - ja miksei myös jokavuotisen - Kärppäprojektin prioriteetti on iso kärsivällisyys ja sitoutuneisuus joukkueen tekemisessä. Peli ei missään nimessä ole ollut halutulla tasolla millään osa-alueella, eikä välillä joukkuekaan ole elänyt samalla sivulla. Kyse on siitä, miten kasvaviin ongelmiin reagoidaan kauden edetessä, kohti runkosarjan loppua. Kuinka ongelmat kasvattaa joukkuetta ja sitä kautta, miten joukkue saa pumpattua itsestään maksimaalitehot irti loppupeleissä - vai saako ollenkaan. Nyt peli on näyttänyt vaiheittain munattomalta, jopa elottomalta. Tunnepelaaminen on ollut väkinäistä ja rentoutta ei ole ollut kuin yksittäisissä hetkissä. Aisteilla ei olla päästy toteuttamaan, vaan henkinen lukko on näkynyt timantinkovan rosterin selkärangassa. Näin ollen myös tuloksessa.
Nyt on tärkeää muistaa, että tämän vuoden uunituore pelaajisto on vasta kasvamassa yhteen - tekemässä uutta tarinaa. Onnistumisille toivotaan nyt suurta jatkumoa. Isossa kuvassa tämä nostaa pelaajien itseluottamustasoa ja henkistä lujuutta, mikä suoraan korreloi pelin sisäisten asioiden kanssa. Myös sen erikoistilannepelaamisen kanssa, joka kulkee käsi kädessä tasaviisikkopelin onnistumisten kanssa. Pelitapaa on sanottu vaativaksi ja valjastetuksi, mutta se on tekosyy vaikeuksille. Marjamäkeen henkilöityy nyt Kärppien ahdinko ja häneen kohdistuu pohjoissuomalaisten kirosanat, kun kärsivällisyys on väellä loppu. Homman nimi on se, kuinka pelitapaa opitaan toteuttamaan - mitään tähtitiedettä ei jääkiekkokaan ole. Ilman tahto- ja tunnepelaamista ei kuitenkaan yksinkertaistakaan pelitapaa pystytä toteuttamaan.
Sydäntä on vaikea ostaa, onneksi sitä näkyy nyt olevan joukkueella erinäisistä vaikeuksista huolimatta - toivottavasti kasvavaa Kärppäsydäntä löytyy myös tulevaisuudessa. Kun sydäntä löytyy, myös sielu kumpuaa tekemiseen mukaan. Jopa niissä pienissä arjen jutuissa, mitkä korostuu keväällä. Jos palapeli alkaa muodostumaan oikeinkokoisista palasista ja joukkue saa spiritin päälle, on kaikki mahdollista tässä Liigassa ja Kärpät patsastelee jälleen mitalipeleissä. Tänäkin vuonna.
Potentiaalia nimittäin on.
Tahdon alleviivata, että joukkueiden marginaalit nyky-Liigassa ovat erittäin pieniä, koska nämä toistavat samoja harjoitteita, kaavoja ja askelmerkkejä. Esiin nousee pienet yksittäiset yksilöasiat ja -vivahteet, millä erot syntyvät. Esimerkkinä se yleistekeminen ja -jaksaminen, miksi ja miten lätkää työkseen ylipäätään tehdään.
Tämän vuoden - ja miksei myös jokavuotisen - Kärppäprojektin prioriteetti on iso kärsivällisyys ja sitoutuneisuus joukkueen tekemisessä. Peli ei missään nimessä ole ollut halutulla tasolla millään osa-alueella, eikä välillä joukkuekaan ole elänyt samalla sivulla. Kyse on siitä, miten kasvaviin ongelmiin reagoidaan kauden edetessä, kohti runkosarjan loppua. Kuinka ongelmat kasvattaa joukkuetta ja sitä kautta, miten joukkue saa pumpattua itsestään maksimaalitehot irti loppupeleissä - vai saako ollenkaan. Nyt peli on näyttänyt vaiheittain munattomalta, jopa elottomalta. Tunnepelaaminen on ollut väkinäistä ja rentoutta ei ole ollut kuin yksittäisissä hetkissä. Aisteilla ei olla päästy toteuttamaan, vaan henkinen lukko on näkynyt timantinkovan rosterin selkärangassa. Näin ollen myös tuloksessa.
Nyt on tärkeää muistaa, että tämän vuoden uunituore pelaajisto on vasta kasvamassa yhteen - tekemässä uutta tarinaa. Onnistumisille toivotaan nyt suurta jatkumoa. Isossa kuvassa tämä nostaa pelaajien itseluottamustasoa ja henkistä lujuutta, mikä suoraan korreloi pelin sisäisten asioiden kanssa. Myös sen erikoistilannepelaamisen kanssa, joka kulkee käsi kädessä tasaviisikkopelin onnistumisten kanssa. Pelitapaa on sanottu vaativaksi ja valjastetuksi, mutta se on tekosyy vaikeuksille. Marjamäkeen henkilöityy nyt Kärppien ahdinko ja häneen kohdistuu pohjoissuomalaisten kirosanat, kun kärsivällisyys on väellä loppu. Homman nimi on se, kuinka pelitapaa opitaan toteuttamaan - mitään tähtitiedettä ei jääkiekkokaan ole. Ilman tahto- ja tunnepelaamista ei kuitenkaan yksinkertaistakaan pelitapaa pystytä toteuttamaan.
Sydäntä on vaikea ostaa, onneksi sitä näkyy nyt olevan joukkueella erinäisistä vaikeuksista huolimatta - toivottavasti kasvavaa Kärppäsydäntä löytyy myös tulevaisuudessa. Kun sydäntä löytyy, myös sielu kumpuaa tekemiseen mukaan. Jopa niissä pienissä arjen jutuissa, mitkä korostuu keväällä. Jos palapeli alkaa muodostumaan oikeinkokoisista palasista ja joukkue saa spiritin päälle, on kaikki mahdollista tässä Liigassa ja Kärpät patsastelee jälleen mitalipeleissä. Tänäkin vuonna.
Potentiaalia nimittäin on.