Keskiviikon KooKoo-ohipelin (no, "ohipelin", joka hävittiin maalilla) jälkeen oli hiukan epävarmat tunnelmat, kun tiesi, mitä on loppuviikosta tulossa. Toisaalta oli myös oudon luottavainen olo, eikä vähiten siksi, ettei Kärpät ole yhdessäkään pelissä romahtanut tai luovuttanut, vaan fiilis joukkueessa on ollut käsinkosketeltavan hyvä. Lisäksi kun maalia vartioi Liigan paras veskari, jotain tällaista saattoi hyvinkin odottaa.
Annetaan kunnolla positiivista, kun on aihetta. Kärpät on juuri nyt joukkueena aivan pirun kova! Vaikea tuota porukkaa on voittaa, vaikkei peli ja rosteri sinänsä häikäise kuin hetkittäin. Mutta onhan valmennustiimi saanut luotua sellaisen onnistumisen kierteen, joka ruokkii ilta toisensa jälkeen niitä kaposimpiakin harteita, jotta ne levenevät joka kerta tuumakaupalla kun jäälle hypätään.
11 pelin jälkeen annan välitodistukseen arvosanan 9,5. Nyt sitten toivotaan, että sekä Wellman että Pyörälä selvisivät ilman isompia vammoja. Ja vielä aivan lopuksi onnittelut Ilu Mikkolalle - ansaitusti kuitenkin paita kattoon!