Valmentajakeskustelussa vaikuttaa esiintyvän vaihtelevia näkemyksiä siitä, olisiko Mäntymaan korvaajan pitänyt olla kaikin puolin meritoitunut huippuvalmentaja, vai olisiko riittänyt joku "mukiinmenevä" valmentaja, jolla olisi pelilliset perusasiat jotakuinkin hallussa sekä yleistä uskottavuutta ja auktoriteettia ihmisenä (+ ylipäänsä jotain olisi kokeiltu). Itse sijoittuisin tuolla jatkumolla enemmän jälkimmäiseen suuntaan.
Tässä pitää mielestäni erottaa nyt se, että missä kohtaa se korvaaja olisi tullut sisään. Jos nyt leikitellään sillä ajankohdalla, kun paska ei vielä täysin ollut tuulettimessa. Ajankohta, jolloin itse ja moni muu olisi antanut lenkkaria, eli sen lokakuisen SaiPa -matsin jälkeen, niin kyllähän tuo
@Proffa_20 lista aika karusti sen paljastaa, että ei niitä loppukauden kotimaisia vetureita olisi ihan hirveästi ollut saatavilla. Ainakaan semmosia, jotka olisin ilman ihmettelyä toivottanut tervetulleeksi. Listan kaksi ensimmäistä on sellaisia, sekä varauksin Matikainen. Matikainen ei ollut siihen aikaan vielä edes vapaana, joten jäljelle jää Virta ja Kivi. Virta olisi ollut ihan ykkösvaihtoehto allekirjoittaneelle, mutta sekin nyt jää sitten jossitteluksi, olisko Virta kuitenkin ollut vielä lokakuussa valmis hyppäämään penkin taakse. Puheista päätellen olisi, mutta siinä vaiheessa tuskin Kärpät oli vielä edes ehtinyt harkitsemaan valmennuksen vaihtoa, vaikka olisi pitänyt. Vuoden vaihteen jälkeen mediasta kuitenkin luimme, että terveys meni lopulta valmennusuran edelle, joten ainakaan myöhemmin Peksikään ei ollut enään sitten vaihtoehtojen listalla.
Nyt, kun uimme korvia myöten kusessa, kriteerit korvaajan suhteen ovat tulleet tietysti alaspäin, mutta en minä silti tänne mitään Hämäläistä tai Kaukorantaa hyväksyisi. Joku raja tälle sekoilullekin on oltava. On niitä valmentajia Suomen rajojen ulkopuolellakin, mutta siihen ei minulla riitä ammattitaito, että osaisin sieltä varmaksi kertoa hyviä, vapaanaolevia vaihtoehtoja. Kuten ei pidäkään riittää. Sen takiahan siellä seurojen urheilujohdoissa pitäisi olla täysipäiväisenä piinkovia ammattilaisia, jotka näitä asioita pyörittelee päivittäin.
Olen ehkä kymmenen kertaa sanonut, mutta harmittaa edelleen, mitä viime kaudella Marjamäen potkujen jälkeen tapahtui. Ei minkäänlaista suunnitelmaa taustalla ja lopulta löysin perustein mentiin sieltä mistä aita on matalin. Tämä on räikeä epäonnistuminen Myllykoskelta, joka vie hohtoa pääosin hyvin onnistuneista pelaajarekryistä. Silloin huusin kurkku suorana Jarno Pikkaraisen nimeä. Joo on jossittelua tämäkin, mutta olen täysin vakuuttunut, että Pikkaraisen johdolla olisimme tällä hetkellä heittämällä top4 -sijalla taistellen jopa runkosarjan voitosta.