Mikä tätä joukkuetta oikein vaivaa!? Täysin käsittämätöntä touhua. Muutaman hyvän vierasesityksen jälkeen päästään jälleen kotiyleisön eteen ja pelataan kuin lampaat. Eipä käy Aravirtaa kateeksi, sillä kärppäjoukkueeseen on muutaman vuoden aikana pesiytynyt häviämisen kulttuuri. Alatalon ja Haapakosken aikana vaatimustaso on ropissut Jalosen ajoista käytännössä nolliin ja tämä näkyy erityisesti johtavien pelaajien kohdalla.
Miksi Kärppien käytännössä kaikki ns. profiilipelaajat ovat pettäneet? Eilenkin nelosketju (Koponen, Karppinen, Körkkö) olivat joukkueen parhaat pelaajat. Mikkola, Rosa, St.Pierre, Sicak, Helbling... jokainen pelaa jatkuvasti alle tasonsa. Rosa dominoi kauden alussa Sveitsissä, mutta mitä kaveri on saanut aikaan Kärpissä munattoman hiihtelyn lisäksi? St.Pierren piti olla yksi kovimpia pelaajia, joita kotoiseen liigaamme on AHL:stä tullut, mutta kaverin pelaamisesta puuttuu taistelu, yrittäminen ja joukkueesta välittäminen.
Kärppäjoukkueesta on hyvin vaikeaa ellei jopa mahdotonta löytää pelaajia, jotka olisivat pelanneet kauden tasollaan tai jopa ylittäneet sen. Miten tämä voi olla mahdollista? Missä ovat meidän positiiviset yllätyksemme nuorisoa lukuunottamatta? Kukaan ei varmasti toivo kenenkään kärppäpaitaan hankitun pelaajan floppaamista, mutta kyllähän esim. Luomalan kohdalla tilanne oli se, että kaikki muut paitsi kärppäjohto näki, että edelliskauden maalimäärä oli suonenveto, joka ei toistu koskaan. Eihän Luomala heikoin lenkki tuossa porukassa ollut, mutta eipä hän kyennyt johtamaankaan tuota porukkaa.
Pelaajapolitiikka on epäonnistunut tälle kaudelle lähes täysin valmennussekoilusta puhumattakaan. Aravirta on tuonut selkeyttä ja todellista johtamista joukkueeseen, mutta pelkäämpä, että joukkueen ongelmat ovat ylitsepääsemättömät. Tähän kun lisätään vielä loukkaantumiset, jotka eivät näytä loppuakseen, niin säälipelijarit ovat Kärppien tämän kauden huipentuma.. valitettavasti.
Kyllähän sekin jotain kertoo, että nuorten kisoissa perinteistä häviämisen kulttuuria opetelleet Donskoi, Salomäki ja Junttila ovat lähes tulkoon pelastajia, jotka kääntävät joukkueen kurssia parempaan suuntaan. Nuoriso-osasto onkin ollut harvinainen valopilkku tämän kauden joukkueessa ja toivotaan, että pojat saavat Aralta peliaikaa, joka maksaa sitten itsensä takaisin tulevina vuosina.
Toivon vilpittömästi, että johtoportaassa on huomioitu aiempina vuosina tehdyt virheet, joukkueen nykytila ja suunnitelmat ongelmien ratkaisemiseksi on täydessä käynnissä. Kaikki lähtee valmentajavalinnasta ja toivon todella, että uusi coutsi on jo Junnon, Ahon ja joukkueeseen tiedossa. Pelaajahankinnat on tehtävät todella huolella ja hankintalistan kärjessä ovat ykkösmaalivahti, ykkössentteri sekä ykköspakki. Näiden kaikkien on oltava todellisia profiilipelaajia, joiden varaan voidaan oikeasti laskea paljon.
Työhaalarit päälle perkele ja kohti uusia taisteluja!