Aaltonen on noista ainut (Junttila mukaan lukien), joka veti sen ensimmäisen tykkikauden jälkeen vielä toisen kauden A-junnuissa. Tieksolalla se on jo alla (viime kauteen 60 pinnaa junnuissa). Nyt kun katsoo noita junnu world cupin pelejä, Tieksolan peli näyttää ajoittain jopa ylimieliseltä. Kaveri itsekin tietää olevansa ylivoimainen.
Tuossa on iso vaara. Se taannuttaa, jos huomaa että vähemmälläkin pärjää hyvin. Tieksola kaipaa selkeästi A-junnutasoa kovempaa haastetta.
Ei se haittaa vaikka Tuukka olisi kukkakeppi nyt. Se laittaa yrittämään kovemmin, kun vastassa onkin sellaisia kavereita, joista ei luistelemalla ohi mennä.
Vastus näissä B-lohkon alkusarjaotteluissa on ollut sen verran heikko, etteivät nämä pelit ole välttämättä vielä antaneet täyttä kuvaa Tieksolan ja Sedlakin tämänhetkisestä tasosta. Tieksolaa emme toki vielä tällä kaudella ole nähneet miesten peleissä, mutta Sedlak pelasi sen yhden ottelun Tepsiä vastaaan Pyhäjärvellä ja oli mielestäni yksi kentän heikoimmista Kärppä-pelaajista.
Aleksi Heponiemi pelasi kaksi kautta WHL:ssä, ensimmäinen näistä tuotti 86 pistettä 72 ottelussa ja toinen 118 pistettä 57 ottelussa. Joku voi sanoa, että tuo jälkimmäinen kausi meni niin sanotusti hukkaan, mutta toisaalta se varmisti sen, että hän oli suoraan valmis tulosyksikön rooliin myös Liigassa.
Tieksola on Heponiemen kaltainen taitopelaaja, joka elää kiekollisesta vastuusta ja YV-ajasta. Yleispäteviä ratkaisuja pelaajien urapolkuihin ei ole olemassa, mutta voi olla, että myös hänen kohdallansa pysyvä siirtyminen miesten peleihin kannattaa ajoittaa ajankohtaan, jossa sopiva rooli on mahdollista saavuttaa myös siinä uudessa ympäristössä.
Mikäli Tieksola jatkaa tämän turnauksen alkusarjan kaltaista dominointia ottelusta toiseen myös A-junnujen runkosarjassa, niin uskon että seurajohto reagoi siihen tavalla tai toisella. Jori Lehterä taitaa olla lähihistorian ainut pelaaja, joka on vetänyt A-junnuissa lähes kolme pistettä per peli keskiarvolla ja hänkin pelasi merkittävän osan kaudesta miesten pelejä.