Kyllähän tuo Eisbären oli aika paljon kovempi joukkue kuin mikään Kärppien ns. normaaleista vastustajista. Tasainen, erittäin tasokas nippu rautaisia ammattilaisia. Eteenkin pakisto oli täynnä sen profiilin pelaajia, joita löytyy liigajoukkueista yhdestä kahteen. Kaiken huipuksi maajoukkuemaalivahti Robert Zeppillä oli tänään se hyvä päivä. Siihen on hyvä suhteuttaa tämänpäiväinen esitys, joka ei ollut ehkä ihan niin synkkä kuin lopputulos näyttää.
Oli positiivista, miten Kärpät onnistui paikoin viemään peliä ja pyörittämään paikoin näyttävästi. Maalipaikkojakin taisi olla enemmän kuin vastustajalla, viimeistely sen sijaan oli vielä kesäterässä. Mutta oli siinä myös kosolti huonoa tuuria. Mieleenjäävintä oli kuitenin huikeasti parantunut pelinopeus, jonka johdosta tosin mentiin välillä koheltamisen puolelle. Vielä kun saadaan järkeä mukaan siihen kyytiin niin hyvä tulee.
Jussi Rynnäksestä voi jo tässä vaiheessa sanoa, että nyt on kunnon maalivahti joukkueessa. Erittäin varmaa pelaamista ja muutama todella näyttävä seivi, takaiskuille ei mahtanut mitään. Ei hörppyjä eikä pomputtanut eteensä. Peittävä maalivahti. Loistavaa. Pelkästään hänen avullaan mennään pitkälle.
Toinen uusi hankinta David Kveton ei juuri jäänyt mieleen muuten kuin luistelunsa osalta. Ei väläytellyt, mutta ei toisaalta erottunut negatiivisestikaan. Mika Pyörälä ei ollut vielä terävimmillään, mutta oli selvästi ottanut profiilia kärkipelaajana. Lasse Kukkosen henkinen merkitys joukkueelle suorastaan huokui katsomoon saakka, mutta oli johtava puolustaja myös kentällä. Ylivoimallakin saatiin hyviä näyttöjä Lassen kyvyistä. Ei se olekaan pelkästään puolustava pakki.
Päivän heikoimpia suorittajia olivat Ivan Huml, jota nämä harkkapelit eivät ilmeisesti kiinnosta yhtään, Joonas Donskoi, joka temppuili tavalliseen tapaansa kiekon kanssa vähemmän menestyksekkäästi, ja Ari Vallin, joka ei kerennyt yhtään mihinkään ja teki useammatkin ilkkamikkolat pelin aikana.