Puolueettomin silmin
Peli oli ensimmäiseksi sarjapeliksi ihan hyvää katsottavaa. Taklauksia ei ollut juurikaan, mutta vauhtia riitti kivasti ja draaman kaari oli mitä parhain. Ennakko-odotusten mukaan kotijoukkue hallitsi enimmäkseen ja vastustaja puolusti ja pyrki iskemään suoraviivaisesti. Espoossa osat ovat luultavasti toisin päin.
Erityisen mieleenpainuvaksi jäi Mika Oksan erittäin hyvä esitys, joka oli saada huipennuksen ottelun lopussa, kun hienon kaksoistorjunnan jälkeen Palsola sai kolmannella yrityksellään kiekon piirun verran yli Oksan patjan. Ehdottomasti kentän paras pelaaja oli Oksa.
Janne Seva oli myös Espoolaisista hyvä parin ensimmäisen erän ajan, mutta kolmannessa hän hivenen hiipui. Mies esitti suoraviivaisia ja vauhdikkaita otteita ja aiheutti Kärpille jäähyn Bluesin pelatessa alivoimalla.
Ilmeisesti O. Ahonen (numero 16?) oli se, joka saa ottaa suurimman syntipukin viitan pistemenetyksestä. Idioottimainen temppu sulkea kiekko käteen ja paiskata se sitten keskialueella. Ja tuommoisessa paikassa, jossa oma joukkue johtaa, on alivoimalla ja peliä jäljellä kaksi minuuttia.
Kärpistä Pota oli kelpo vireessä ja myös Ton väläytteli ajoittain. Lievers esitti myös yhden hyvän nousun. Tenkura oli minun mielestäni hivenen vaisu. Kärppien puolustuspelaaminen on hyvää, kun koko viisikko ehtii ja jaksaa puolustaa. Jos pakit joutuvat ottamaan nopean vastahyökkäyksen kahdestaan vastaan, on vaikeuksia luvassa heti. Maalinedustalla Kärpistä ei halunnut pelata kukaan: ei omassa, eikä vastustajan päässä. Ylivoimalla kudit olivat aina tuhoon tuomittuja, kun yksikään pelaaja ei ollut valmis uhramaan itseään maskiin.
Bluesin puolustuspelaaminen oli selkeästi yhdellä miehellä karvaus ja neljä linjassa keskialueella. Porrastusta ei ollut juuri lainkaan ja nelikko oli muutenkin aika tiukasti supussa ja Kärpät sai yhdessä vaiheessa pari kelpo paikkaa, kun laidat olivat pahasti auki. Mettovaara laiskana, mutta ovelana miehenä kyttäsi varsin hanakasti tällaisia paikkoja. Bluesin pelissä näkyí myös selvästi se, että pelaajat eivät täysin tunne toisiaan. Esim. Alanko ja Ylönen yrittivät väenväkisin puolustaa 2-2-hyökkäyksessä samaa miestä ja vain Oksan loistava pelastus säästi siinä kohtaa takaiskulta.
Maalivahtipelissä oli suurin ero kentällä ja myös ylivoima näytti olevan Bluesilla jo aika hyvin uomissaan (mielenkiintoista oli Tuomaisen rooli pelinpyörittäjänä), kun Kärpät haki sitkeästi laukaisupaikkaa ilman maskia. Myös kiekon ylöstuonti tuotti Oulun pojille vaikeuksia jopa viidellä kolmea vastaan. Täysin viisikoin Kärpät oli aktiivisempi ja olisi voinut huolellisemmalla viimeistelyllä tehdä pari maalia enemmän. Toisaalta suurin osa vedoista oli kohtuullisen helposti torjuttavissa.
Ikävää on Raksilan yleisön kaudesta toiseen jatkuva "kannustus". Meteliä ei eilenkään syntynyt muuta kuin tuomareille vihellettäessä. Linja oli tasapuolinen, mutta pari tilannetta puolin ja toisin jäi viheltämättä, koska yksi tuomari ei nähnyt pelin takana tapahtuvia rikkeitä.
Lopputulos oli mielestäni pelin kuvan mukainen ja molemmat saavat olla tyytyväisiä yhteen pisteeseen.
Muokkaus: yksi krijotusehre