Peksi hörppäsi ensimäisen, mutta sen jälkeen ryhdistäytyi. Itseasiassa, suhteellisen varmaa työskentelyä, vaikkakin tyyli on sylkeä paljon eteensä. Ei kaipaa muuta kuin pakkien kanssa enemmän pelejä, niin yhteistyökin sujuu paremmin.
Mutta täytyy sanoa, että Saipa:n Kuokkanen maalillaan, oli kyllä mies paikallaan. Hyvin pelasi kaveri, etten sanoisi, että pojallahan on pikku hiljaa taito karttumassa. Hyvä mokke siitä tulee!
Kärpät neppaili ensimmäisessä erässä, eikä 1-1 tulos tehnyt yhtään liikaa kunniaa Saipalle. Paikkoja oli kyllä, mutta viimeistely tuntui olevan ylivoimaista, sillä Käppyröiden kaverit luistelivat selkä suorana, mielet illan saunassa.........
Mutta toinen erä, Kärpät oli taas Kärpät! On se hienoa seurata.
Kolmannessa erässä, kuului hallissa selkeä "naps" kun Saipan moraalinen selkäranka katkesi. Kärpät piti pelin omanaan, vielä paremmin kuin toisessa erässä. Itseluottamusta riittää Kärpillä, joskus liikaakin (parempi vastustaja olisi rokottanut niistä Kärppien mutuamista löysäilyistä ja hazardeista). Kolmas erä oli selkeä näytös tasoerosta, sekä henkilökohtaisen taidon erosta... Hieno peli silti, vaikka Rönn välillä Saipaa lahjoikin, mutta ei voinut kuitenkaan olla viheltämättä osaa jäähyistä, sen verran rikkeitä tuli.
Erään Saipan valmennustroikan kaverin puheita lainatakseni... "Kun se sitten kolmannessa repsahti, ei me edes yritetty enää. Kaikki miettivät pitkää bussimatkaa jo. Junnuille kova koulu."
Niinpä. Rankka reissu tulla kylmään Raksilaan opettelemaan SM-Liigan vauhtia, tuollaista vauhtikonetta vastaan kuin Kärpät rutiinitasollaankin on.
The Pässi on The Pässi, ei voi kuin ihmetellä. Kovasti yritystä, mutta kun pää ei toimi niin menee pelikin pilluilleen. Ihme "stara".