Kärpät - Pelicans 5-1
Näin. Semmoinen reilu kaksituntinen eepos.
Tärkeät kolme pistettä. Hienoja maaleja, ykköskentän suvereeni esiinastuminen - "Tenkin" tulon myötä - ja Mika Pietilän varma ja tyylikäs ensiesiintyminen Kärppien liigataipaleella. Siinäpä kiteytettynä Kärpät-Pelicans -peli, joka sattui olemaan Kärpiltä perusvarman oloinen rutiinivoitto.
Täytyy myöntää, että en olisi ikinä uskonut, miten yhden miehen tulo voi aukaista umpisolmuja - suoraan sanottuna vedenpitäviä lukkona - kuin herra nimeltä Petr Tenkrat (1+2). Varsinkin kauden avaumaalinsa Tenkratin paluuotteluun jättänyt Jari Viuhkola (1+3) oli kuin uudestisyntynyt, pelin kapellimestari, joka uhkui pelihaluja ja tunnetilojen positiivisuuksia. Mika Pyörälä taas oli ketjun roolijaon ilmentymä huikealla työmoraalillaan ja kaksinkamppailutaistelullaan, joita esitti kulmissa. Näki, kuinka miehillä oli pitkästä aikaa kentällä hauskaa. Tämä heijastui ykköskentän erinomaisena liikkeenä, kiekkokontrollina ja työmoraalina, joka samalla näkyi herrojen pistesarakkeissa. Aivan suvereenia. Ketjulta voi odottaa vielä paljon enemmän, kun Tenkrat on 65 minuutin kunnossa ja peliin sisäänajaminen on tyystin ohi. Välillä huomasi, kuinka "Tenki" puuskutti vaihtoon mennessään aika pahasti. Loukkaantuminen ei voi olla näkymättä osittaisena väsymyksenä.
Mika Pietilä otti varmasti minkä voi, mutta Olli Julkusen maalille ei voinut mitään. Kova veto ohi Pietilän oli osoitus Julkusen kovasta pyssystä. Saisi käyttää enemmänkin... Pietilä muuten kyllä pelasi kokemuksen tuoman rauhallisuuden nimissä varmasti, eleettömästi ja värikkäästi. Voidaankin sanoa, että hän tuonee Kärppien peliin uusia tuulia, jos Bäckström haluaa lepoa. Meillä on hieno ja kokenut kaveri kakkosmaalivahtina. Propsit Pietilälle.
Muuten joukkue oli aika mauton. Tehtiin jälleen kerran se mitä tarvittiinkin - ei yhtään enempää. Onneksi Tenkratin paluu sytytti joukkuetta sen verran, että pisteet jäivät Ouluun sillä niin halutonta meno välillä oli. En tiedä, ollaanko tässä liian kriittisiä vai mitä, mutta kyllä esimerkiksi tsekkiduo Ujcik-Bros yritti vähän kyllä, mutta ei kuitenkaan! Töitä enemmän! Sahlstedtin johtama kenttä väläytteli alkuun, mutta valot sammuivat sieltäkin aika-ajoin! Pesoselle tosin maali, mutta justiinsa joo! Nelosvitja on pelistä peliin Kärppien parasta... Ei mitään valittamista, erittäin maistuvaa kahteen suuntaan pelaamista! Voidaankin hyvällä syyllä todeta, että Kärpät pelasi pisteet yhden ketjun turvin, jota säestivät hyvin pakkipari Mikko Lehtonen (1+1) - Lasse Kukkonen.
Tällä kertaa taistelutahtoa ja tiikerinsilmää löytyi siis sen verran, että kahdensuunnan pelaaminen riitti, eikä suunnanmuutospelissäkään ole mitään moittimista. sanskriitti, onnistuessaan suunnanmuutospeli on todella murhaavaa, sillä vauhtia piisaa riittämiin. Kuitenkin, edelleen oli yksi syöttö liikaa - varsinkin tsekkiduolla J-P Haataja mukaanluettuna. Suoraviivaisuutta koko joukkueella saisi olla yhä edelleen enemmän, koska tulosta tuli kaksinkerroin nähtyyn.
Pelicans yritti ja taisteli, mutta ei loppujen lopuksi voinut materiaalinsa heikkouden johdosta mitään Kärpille. Hatonnoston arvoinen suoritus, sillä joukkue pelasi loppuun asti - luovuttamatta. Dave Stathosia on turha syyttää, sillä hän ei viidelle maalille voinut mitään. Marcus Paulsson väläytteli - mutta oli liian yksin - ehkäpä virkun Matias Lopin kanssa, joka kyllä yllätti näppäryydellään sivuunkirjoittaneen.
