Koko tekstiä en kehtaa kopioida, sillä se on verrattaen pitkä. Nappasin kuitenkin tämän neljän kohdan pätkän:
"1. Kärpät ei juurikaan riistä kiekkoja hyökkäysalueella, vaikka juuri näistä tilanteista tehdään nykykiekossa tuntuvasti enemmän osumia kuin suorista hyökkäyksistä. Kärpissä karvauspeli ja paineistaminen jäävät usein yhden pelaajan harteille. Vieruskaverien tuki uupuu, koska pelaajien takaraivossa kolkuttaa ohjeistus, jonka mukaan kiekon alla täytyy olla koko ajan vähintään neljä pelaajaa.
2. Kärpät tykkää lähteä kiekon kanssa omalta puolustusalueelta viiveellä ja kontrolloidusti. Ongelmia ilmaantuu oitis, jos vastustaja saa painetta oululaispuolustajiin. Atte Ohtamaa, Tommi Kivistö, Mikko Niemelä ja Ludwig Byström ovat pitkänlinjan ammattilaisia, mutta hekin ovat vaikeuksissa kiekollisena, jos sovitut asiat ympärillä eivät toimi.
3. Marjamäki puhisi viime keväänä, että Kärpät ei häviä seuraavalla kaudella yhdellekään joukkueelle luistelussa ja kaksinkamppailuvoimassa. Toistaiseksi lupaus on vailla katetta. Kärppien kamppailupelaaminen ja tunne ovat jääneet pahasti vajaiksi. Syy on yksinkertainen: pelitapa sitoo pelaajia niin, ettei kukaan saa luistella ja painaa sata lasissa. Se syö tunnetta.
4. Kärppien 5–5-pelaaminen on orjallista ja kaavamaista. Yllätykset ovat vähissä, kun luovuus ja vapaus on rutistettu minimiin. Säännöt tuovat hitautta. Tämän pohjalta ei ole ihme, että myös oululaisten ylivoimapeli on ollut tahmeaa ja ponnetonta. Joukkue on täynnä erinomaisia yksilöitä, mutta kaikki mielikuvitus puuttuu. Onko määrättyjä ja sovittuja kuvioita liikaa?"
Lisäksi Wilenius pohtii analyysissään sitä, miten pelitapa ei tue tiettyjen pelaajien vahvuuksia. Listasta löytyvät mm. Rundblad, T. Niemelä, Leskinen, Kunyk, Emanuelsson, sekä Koivunen.