Do dii... Tulipahan käytyä jääkiekko-ottelussa.
Jostain viestinnän kurssilta on jäänyt mieleen, että vastapuolesta (olipa se sitten asiakas tai vihulainen tai mikä vaan) olisi hyvä sanoa jotain positiivista aina alkuun, koska se luo positiivisen ilmapiirin. Siksipä tunnustankin suosiolla, että tässä ottelussa vierailijajoukkueella oli ehdottomasti isäntäjoukkuetta tyylikkäämmät pelipaidat. Ja housut kans!
Pelin kulku sinällään löytyy hyvin tuosta jo ilmestyneestä otteluraportista, joten enpä sitä ala kertaamaan sen tarkemmin. Heittelen tässä muutaman muun hajahuomion pelistä siitä kulmasta miten se tuolle omalle päätyjakkaralleni näkyi.
Mielestäni Wade kiteytti Radio Suomen haastattelussa sen suurimman murheen hyvin kun hän moitti pelaajiensa asennetta yksi-vastaan-yksi -tilanteissa. Lähes poikkeuksetta jokeripelaajat hävisivät kaksintaistelut, jopa sellaisissa tilanteissa, joissa he olivat aluksi tilanteen herroja. Kärpät teki hyökkäyspäässäkin lukemattomia hyviä kiekonriistoja, joissa jokeri luovutti jo kun tilanne oli vasta oikeastaan alkamassa. Muutenkin narripakan peli oli erityisesti puolustuspäässä aivan luokatonta. Kärppien ei tosiaankaan tarvinnut esittää edes parastaan ja silti saivat tehdä hyökkäysalueella ihan mitä halusivat. Toki kahdeksaan maaliin mahtui muutama hyvällä säkällä sisään mennytkin, mutta toisaalta kyllä se välillä soi tolpissakin.
Vaikka muutama maali olikin kiinniotettavissa niin ei pikku-Kalle tilanteelle mitään voinut. Jospa olisi Kalle tiennyt että tässä kaupungissa on muinoin asunut runoilija nimeltä V.A. Koskenniemi, niin varmaan olisi mielessään lausunut ko. herran sepittämää runoa:
Yksin oot sinä, ihminen,
kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot,
yksin sa lähtevä oot.
...
...
Niin olet yksin, sa ihminen,
yksin keskellä kaiken,
yksin syntynyt oot,
yksin sa lähtevä oot,
yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket.
Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.
Kyllä Kallessa siis potentiaalia on, mutta vois siellä joku käydä välillä vähän edes jeesaamassa.
Vaikka maaleja ei tullutkaan niin hyökkäyspäässä erityisesti ylivoimalla Jokerit muutamaan otteeseen esitti ihan nättejäkin kuvioita, vaikka eivät ne mitenkään erityisleimaksi pelille muodostuneet. Mapletoft oli kolmekin kertaa ihan maalinsuulla ohjaamassa viivasta tullutta vetoa/syöttöä verkon perille, mutta Nikke oli tällä kertaa muuri niinä hetkinä kun muuria tarvittiin. Tai - ne ohjaukset tulivat suoraan syliin. Niin tai näin, mutta tänään Jokruille väärinpäin.
Kärpistä oli ilo katsella kuinka kiekkoa sitten pelattiin todella itsevarmasti. Varsinkin Vallinin kiemurtelut alimpana miehenä ja isällinen ote nelosketjun kavereihin pisti ilolla silmään. Muutenkin totta kai toi nelosen huikea onnistumisprosentti ilahdutti. Kiva että ottelun ratkaisijoina toimivat sellaiset kaikkien tuntemat supertähdet kuten Paakkolanvaara, Alikoski, Aaltonen ja Mustonen. Toisaalta taas Brosilta ja kumppaneilta olisi vara odotella aika paljon enemmänkin. Mutta jos koko kausi mennään niin että puolet porukasta on vuorollaan liekeissä ja vuorot ovat kohdillaan niin eipä siinä mitään hätää.
Mielenkiintoinen pointti oli tuo Kojon esiintyminen lehdistötilaisuudessa. Pelattiin siis yhtä sarjan kärkikahinoihin povattua joukkuetta vastaan tehden kahdeksan maalia niin herra valmentaja oli tyytyväinen puolustuspeliin.... No - pitää tietenkin ollakin kun yhtään ei omiin päästetty, mutta kuitteskin.
Kaiken kaikkiaan Kärpistä esille nostan nelosketjun ja Vallinen sekä Niken, joka otti ne muutamat vaaralliset kiinni. Jokereista erottuivat lähinnä Filppula ja Goehring. Hekin siksi että heillä oli erilaiset kypärät kuin muilla ja Kallella aivan erilainen mailakin.
Provoamatta täytyy suoraan ja rehellisesti sanoa Jokerien olleen niin sysisurkea tänään, että oikeaksi tasomittariksi tästä ei ollut. Hyvä tasomittari on varmaankin vastassa kun kohdataan tappioitta pelannut sarjakärki Hämeenlinnassa. Tuon jälkeen tiedetään omastakin tasosta paljon lisää.
Old TJ
