Surkeita ehdokkaita lista on täynnä, mutta Eva Biaudetia en missään nimessä haluaisi presidenttinä nähdä. RKP-mandaatilla epäpätevänä tehtäväänsä valittu, vihapuhejutuillaan noitavainoja lietsova eliittivähemmistöläinen ei edusta ihmisryhmää, jonka haluaisin johtavan edes harrastekuoroa, saatika sitten Suomen tasavaltaa.
Eivät suomenruotsalaiset poliitikot suvaitse edes suomenkielisiä lapsia samoille koulupihoille suomenruotsalaisten lapsien kanssa, joten miksi kenenkään pitäisi vakavalla naamalla kuunnella Biaudetin horinoita Suuresta Suvaitsevaisuudesta ja tasa-arvosta? Tasa-arvoa olisi valita vaikkapa vähemmistövaltuutetun tehtävään ihminen, joka täyttää virkaan asetetut pätevyysvaatimukset ja joka ei edusta itse kiintiövähemmistöä eikä mitään puoluetta.
Mennään nyt oikeastaan käänteisessä järjestyksessä alaspäin listaa. Biaudet siis järjestyksessään 8. Seuraavalla sijalla on Arhinmäki, tuo ylimielinen Smash Asem -rettelöijä ja punavihreän kommari/anarkisti/aktivistilauman jalkapallohuligaani. Arhinmäki siis seitsemäs. Katsotaan asiaa sitten kun punavihreät aktivistit tempaisevat suomalaisten työttömien ja vähäosaisten puolesta ja valtaavat taloja vaikkapa suomalaisten asunnottomien puolesta eivätkä ulkomailta tulleiden rikollisten ja pummien puolesta.
Haavisto on kuudes. Varmaan fiksu mies sinänsä, ja homoudesta en piittaa (mitäpä se minulle kuuluu, mitä Pekka ja hänen rattijuoppo pahoinpitelijäpuolisonsa keskenään puuhaavat), mutta Haaviston arvomaailma on valitettavasti muissa asioissa pahasti vinoutunut kuten kaikilla Vihreillä. Kiitos ei loputtomalle maailmanparannukselle ja Kokoomuksen puisto-osastona toimimiselle. Aloitetaan ne ilmastopäästömaksut ja puunkaatamismaksujen maksamiset vasta sinä päivänä kun Kiina ja Yhdysvallat tekevät saman ja liittyvät siihen ilmastosopimukseen, jooko? Suomi ei näillä maksuilla ynnä muilla vihreillä kyttäys/häiriköintimaksuilla tee muuta kuin varmista laman tulon ja teollisuuden/viennin romahduksen.
Lipponen on viides. Yhdysvalloille Suomen asioita juorunnut Mooses on bonuksena vielä rasistislähtöisen Freudenthal-säätiön palkitsema pakkoruotsittaja. Sivutoimenaan mies hoitelee Saksan ja Venäjän asioita, mutta mitenkäs ne Suomen asiat? Lipponen on muutenkin yhtä oikealla oleva porvari kuin Niinistökin. Lipposen hallituksen meriitit mm. omaisuusveron poistosta muistetaan kyllä.
Niinistö on neljäs. Okei, Saukki varmaan valitaan ja pikkuvaimosta saadaan näyttävä emäntä linnan juhliin, mutta kasvottoman pääoman etuja ajavan porvaripuolueen puolivallatonta kamreeria en äänestä paitsi jos kakkoskierroksella on vastassa joku edellämainitusta nelikosta. Mikäli näin on, niin on minunkin pakko elämässäni Kokoomusta äänestää ensimmäisen kerran. Onhan Sale kuitenkin humaanimpi kuin Lipponen.
Essayah on kolmas. Vaaligallupeissa Sari tulee jopa kakkoseksi, ja tässä "suvaitsevaisuuden" ilmapiirissä tuppaa ihmisiltä unohtumaan, että yhtä lailla Essayahillakin on oikeus edustaa omia näkemyksiään eli perinteistä, konservatiivista ja kristillispohjaista arvomaailmaa, joka on kuitenkin varsin maanläheinen eikä mikään "suussa vaahtoa"-linja. Itse olen lähinnä antikristitty, mutta en koe kristillisdemareita minään suurena mörkönä, joka tukahduttaa suomalaisen kulttuurin ja elämäntavat. Jos joku Lähi-Idän kolmesta suuresta uskonnosta pitäisi ongelmaksi nostaa, niin se ei olisi kristinusko.
Väyrynen ja Soini ovatkin sitten seuraavina jaetulla ykkössijalla. Soinin arvomaailma ja linjaukset miellyttävät enemmän, kuten myös Perussuomalaisten ydin eli vennamolaisesta "rötösherrat kuriin"-ajattelusta kumpuava tavallisen työtätekevän, ei-yltiösosialistisen perusveronmaksajan lähtökohta. Rasistiahan Soinista ei saa tekemälläkään, kuten ei saa minustakaan (eikä suurimmasta osasta puolesta miljoonasta ihmisestä jotka persuja äänestivät).
Soini ei kuitenkaan presidentiksi ihan tosissaan havittele, joten mielelläni näkisin myös Paavo Väyrysen unelman toteutuvan. Väyrynen on aidosti vaihtoehto Niinistö/Lipposen NATO-painotteiselle akselille ja terveen kriittinen suhtautumisessaan nykyiselle eurohuumalle, jossa syydetään miljardeja etelä-Eurooppaan vailla mitään estoja. Paven kepulikonstit tiedetään, ja mies ajattelee toki ennen kaikkea omaa itseään - mutta niin tekee jokainen poliitikko, Väyrynen sentään on tässä asiassa rehellinen. Ja Väyrysen oma etu on monessa asiassa myös Suomen etu, hän vetää härskisti kotiinpäin. EU-tukiaisia vain tännekin niin paljon kuin sielu sietää, turha niitä on kreikkalaisille ja italialaisille jakaa.
Ikinä en ole elämässäni Keskustaa äänestänyt, mutta nyt täytyy tosissaan miettiä tukeako Soinia vai Väyrystä. Kokemus, sopiva vastarannan kiiski -henkisyys ja ennen kaikkea palava tahto päästä presidentiksi puoltaisivat Väyrystä. Neljällä vuosikymmenellä ministerinä toimiminen ei ole ihan pieni meriitti sekään.
