RD on tuonut mukanaan voitot ja hyvä niin. En kaipaa tyylipisteitä, vaan sarjapisteitä - edelleenkin hyvä niin.
En voinut kuitenkaan eilisessä Ilves-pelissä olla huomioimatta JYPin kyvyttömyyttä pelin avaamiseen Ilveksen kovan karvauksen alla. Se oli ensimmäinen kerta, kun tuli hetkeksi ikävä Merikiven parhaita pelejä, joissa JYPillä oli aika hyviäkin kuvioita omista lähtöön ja vastustajan karvaus ei purrut noin hyvin. Noh, ne pelit eivät sitten muuten tuloksellisesti olleetkaan mistään kotoisin, joten valitsen 10/10 RD:n roiskimisavaukset vrt. Merikiven kiekkokontrollit, jos lopputuloksena roiskimisella on voitto ja kiekkokintrollilla häviö.
En siis kuulu ”väärin voitettu” -ajattelijoihin, mutta haluan nostaa kuitenkin omasta subjektiivisesta näkökulmastani esiin huomion siitä, että RD:n tuomalla tunteella ja voitoilla on ”hintansa”, joka näkyy kiekollisen pelin variaatioissa. Vaikka nyt voitetaankin, niin peli näyttää siltä, jota mm. HPK ”vanhoina hyvinä aikoina” kurmootti armottomasti paremmalla ja monipuolisemmalka taktisella kyvykkyydellään.
Mahtavuutta RD:n tekemistä seuratessa on se, miten hän kommunikoi, ohjaa ja tsemppaa jätkiä vaihtoaitiossa. Siellä on käsi nyrkissä ja sellainen ilme naamalla, jota mielestäni tällaisessa miehisessä hommassa pitää ollakin. Kauhulla muistelen alkukautta, kun kenttätapahtumista huolimatta valmentaja ei tehnyt yhtään mitään aitiossa ja aikalisällä saattoi joku pelaaja heilua fläppitaulun kanssa siellä.
Onneksi tähän tuli muutos ja kausi on ehkä RD:n äijäkiekolla vielä pelastettavissa. Toivoisin vaan, että kaikkia Merikiven aikaisia pelitavallisia asioita ei heitettäisi kategorisesti roskakoriin, vaan katsottaisiin esim. oliko oman pään lähdöissä jotakin toimivia juttuja vs. norsukiekkojen heittely keskialueelle.
