Missio 2007 toteutui kaikilta muilta tavoitteiltaan paitsi urheilullisen menestyksen osalta. Tähän tuli korjausta jo vuotta myöhemmin. Ei mitenkään voida sanoa projektia surulliseksi tai pitää epäonnistuneena. Se oli nykytilanteen pohja.
Olennaista oli asenteiden muuttaminen. Niin organisaation sisällä kuin ulkopuolella. Pieni ja sympaattinen ovat kivoja adjektiiveja, mutta sponsori- ja pelaajamarkkinoilla eivät kaikkein parhaita iskurepliikkejä. Ei Missio 2007 ollut vain tennissukan tunkemista etumukseen. No, se siitä.
Lueskelin Manchester Unitedista tutun valmentajan Alex Fergusonin kirjaa "Menestys - mitä elämä ja ManU ovat minulle opettaneet". Kirjaan on poimittu käännekohtia Fergusonin uran varrelta, niin hyviä kuin huonojakin. Se sai pohtimaan vastaavia JYPin lähihistorian mittapuulla. Nostan sieltä 3 kohtaa.
1. JYPin nousun mahdollisti jäähallin saneeraus. JYPillä kävi tuuri, kun virkamies- tai päättäjäkunnasta ei laitettu kapuloita rattaisiin uudenlaisen halliyhtiön synnyttämisessä. JYP tuli mukaan remonttiin omine tarpeineen ja maksoi pääosin lainarahoin oman urakkansa, kaupunki kohensi jäähallia muilta osin. On ollut aikoja, jolloin tällainen yhteispeli ei olisi ollut poliittisesti mahdollista. Tai joku viskaali olisi halunnut näpäyttää lätkäjätkiä, ihan piruuttaan.
2. "Mission" jälkeen sekä Immonen ja Pihlman olivat sopivasti yhtä aikaa saatavilla. Molemmat nimet olivat muuta kuin kyykkyluokan perinteistä JYP-tavaraa. Köyhä tajusi, ettei ollut varaa pelkkiin halpoihin möttösiin. Riskisiirtoja talouden kannalta, mutta saavutettu menestys sai lumipallon pyörimään oikeaan suuntaan. Ajoitus oli kohdallaan - en tiedä oliko ensin päätös satsata isosti joukkueeseen vai johtiko kaksikon saatavuus riskipeliin?
3. Voittavan joukkueen ja tiiviin puolustuspelin ansiosta Wallinheimon torjuntaprosentti loisti tilastoissa ja Hippoksen lehtereille ilmaantui venäjää supattavia herrasmiehiä. Niin, samaan aikaan osui uuden liigan, KHL:n, nousu Venäjän hallinnon panostusten ja raaka-ainebuumin myötä. Vielä 2000-luvun alkuvuosina ajatus maajoukkuepelaajien ostamisesta Venäjän liigaan olisi kirvoittanut naurut, mutta rahalla on voimansa. JYP sai ruplista osansa, kun Wallinheimo ja myöhemmin Immonen päästettiin vuorollaan itärajan taa. Taas kerran ajoitus oli kohdallaan - viime vuosina kesken kauden tapahtuvat KHL-siirrot ovat käyneet harvinaisiksi.
JYP-johto Jukka Seppänen etunenässä on osannut tehdä isoissa risteyskohdissa pääosin oikeita valintoja ja uskaltanut ottaa isojakin riskejä. Osaamista en epäile, mutta ajan kuluessa osaa antaa oman arvonsa sattumille joista tapahtumaketju saa alkunsa. Niin antoi Fergusonkin.
Edit: jäsennelty tekstiä ja pari typoa pois