JYPin ja Alatalon pelikirja

[Mike Bossy]

Jo pidemmän aikaa on ollut näkyvissä Alatalon pelitaktiikan ja pelinlukutaidon puutos. Voittoja on tullut tällä kaudella kiitettävästi ja se on saanut omalta osalta peitettyä kannattajien ja fanien silmät. Tämän seurauksena varsinkin fanit (Huom. fani ja kannattaja eivät ole synonyymejä) eivät ole huomioineet pelillisiä puutteita jotka kuvastuvat pelistä.

JYPin tilanne läpi koko kauden muistuttaa Helsingin IFK:n tilannetta kauden alussa. Petteri Sihvonen pohti HIFK:n pelitaktiikka ja -kirjaa Urheilulehdessä numerossa 40/2005. HIFK:n kauden alun onnettoman pelin syynä oli osittain hyökkäykseen lähdöt ja karvaus. Samat ongelmat kalvavat myös varsinkin JYPin hyökkäykseenlähtöjä. Seuraava teksti sisältää paljon suoraa asiaa Sihvosen tekstistä mutta se on selkeästi sovellettavissa JYPin peliin.

Jos on yhtään pohtinut asiaa, kuten vaikkapa minä oli vaikeaa olla huomaamatta Kärpät -kotipelissä 14.1 mikä JYPin pelissä mättää. JYPin vaikeudet alkavat siitä kun on aika lähteä liikkeelle omasta päästä. Pakki lähtee liikkeelle omalta alueelta aivan liian hitaasti. Optimaalisessa tilanteessa avaava syöttö lähtisi jo omalta alueelta. JYPin pakit sen sijaan kuskaavat kiekon punaviivalle asti, jolloin peliä edistävän syötön antaminen on vaikeaa. Hitaan hyökkäyksen alun jälkeen hyökkäykseen luistelleet hyökkääjät joutuvat hidastamaan luisteluaan, jonka seurauksena seisovilla jaloilla olevan pelaajan on vaikeaa jatkaa tilannetta. Tämä ongelma johtuu suurelta osalta JYPin sentteriosastosta. JYPissä ei pelaa tällä hetkellä yhtään keskushyökkääjää joke tekisi itsensä pelattavaksi keskelle. Nyt sentterit karkaavat keskialueelta laitaan nuuhkimaan edellä menevän laiturin persettä. Sen seurauksena taas välimatkat kasvavat liian pitkiksi ja hyökkäys tyrehtyy jo vastustajan siniviivalle. Tällä hetkellä JYPin ykkössentteristä Tero Koposessa kuvastuu tämä ongelma lähes pahimmillaan.

Tässä on pieni esimerkki: Ykköskenttä lähtee liikkeelle. Kovanen lähtee maalin takaa luistelemaan kohti keskialuetta. Tommi on luistellut punaviivalle ja laiturit joutuvat luistelemaan siniviivaa pitkin tai jopa kohti omaa päätyä välttääkseen paitsion. Kovanen siirtää kiekon Koposelle, joka ei jaa kiekkoa laitaan vaan lähtee kuljettamaan kiekkoa kohti laitaa, naama kiinni Mikkosen pelihousuissa. Valimatka Virtaseen ja pakkeihin on liian pitkä jolloin on Koposella kaksi vaihtoehtoa; laittaa kiekko itse päätyyn tai antaa se Mikkoselle joka laittaa sen lörönä lirppinä päätyyn. Huonoon päätykiekkoon on mahdoton ehtiä ja vastustajan on helppo työ korjata se väljemmille vesille. Hyökkäys kuivui taas kasaan.

Huolestuttavaa on että selvistä ongelmista huolimatta, mitään ei ole valmennuksessa tehty. En voi kiistää etteikö Matti Alatalo olisi loistava valmentaja. Sen voi kuitenkin kyseenalaistaa, minkälaiset ovat hänen pelilliset vahvuudet. Alatalo tarvitsee vierelleen valmentajan joka hallitsee pelin pienimmätkin yksityiskohdat ja taktiikat. Tälä hetkellä valmennustriosta ei löydy tällaista valmentajaa. Jokainen on varmasti hyvä omalla osa-alueellaan, mutta taktinen osaaminen puuttuu jokaiselta.

Kommentoikaa, mutta toivon ettei tämä aihe karkaa täysin valmentajien puolelle vaan keskittyisi enemmänkin pelilliselle puolelle

 

[officer]

Täyttä asiaa!

Jypin hyökkäyksien ongelma on nimenomaan hitaassa liikkeellelähdössä omasta päästä.

Liian usein kiekollinen pelaaja kuljettaa kiekkoa itse, vaikka hänellä olisikin tilaa/mahdollisuus antaa nopea peliä avaava syöttö. Kiekon kanssa tullaan hanakasti ylöspäin, mutta syöttö lähtee vasta pakkoraossa ja usein osoitteettomana. Kiekkoa ylöstuotaessa vastustajalla on aikaa ottaa vapaana olevat pelaajat kiinni ja nopeat peliä avaavat syöttöpaikat menetetään.

Yv:ssa on samanlaisia ongelmia. Kiekkoa hierotaan lavassa pakkorakoon asti ja syöttö lähtee vasta menettämisuhan alla.

Nopeutta, nopeutta!

 

[Hele]

Totta ja ei

Kirjoituksessa on kyllä pointti, mutta juuri Koponen ansaitsee kiitosta siitä, että tekee itsensä pelattavaksi. Koponen on kokenut ja fiksu sentteri, joka haluaa kiekkoja. Ei hän taidoillaan tai nopeudellaan häikäise, mutta hänen sijoittumisensa on esimerkillistä. Hän pystyy myös aika hyvällä prosentilla viemään kiekon hyökkäysalueelle. Se mikä erottaa tällä hetkellä Koposen muista JYPin senttereistä, ehkä Lahtea lukuunottamatta on se, että kiekko todellakin toimitetaan hyökkäysalueelle, joko lyömällä tai kuljettamalla. Se on kuitenkin tärkeintä, koska liian monella se jää siniviivalle, josta aukeaa lähes aina vastustajalle vastaiskumahdollisuus.

Ongelma on kiekon sisäänvienti organisoidusti. Näkisin kuitenkin ongelman ytimen olevan kenttätasapainossa, ennemminkin kuin senttereiden työskentelyssä. Ei kentällisen työskentelystä voi suoraan syyttävää sormea osoittaa keskushyökkääjä kohti. Se mikä JYPin pelissä ontuu tällä hetkellä on lyhytsyöttöpeli. Pelaajien etäisyydet karkaavat liian suuriksi eikä tukea viereltä löydy. Tämä johtaa juuri kiekon kuskaamiseen, jonka vuoksi kiekko pitää roiskaista vastustajan päätyyn tai yrittää viedä sisään henkilökohtasella taidolla. Jälkimmäinen on usein tuhoontuomittu.

Suorat tasapainoiset hyökkäykset JYPillä ovat tällä hetkellä varsin harvassa. Tilanne, että jokaisella kaistalla olisi mies kun ylitetään vastustajan siniviiva kontrolloidusti kiekon kanssa vaatii suuren työn jo ennen punaviivaa. Kaikki lähtee ylimmän karvaan poispelaamisesta. Se JYPissä hoidetaan pakin jättösyötöllä yleensä. Sen jälkeen tuleva syöttö on kaikkein kriittisin. Yksi mahdollisuus on se, että syötetään keskustaan, josta se jatketaan jompaan kumpaan laitaan vauhdissa olevalle laiturille. Samaan aikaan toisen laiturin ja sentterin tai pakin pitäisi olla omilla kaistoillaan kovaa vauhtia menossa kohti aluetta. Jos sinne menee pakki, sentterin pitää ottaa oma paikkansa hieman hyökkäyksen takaa. Yleensä homma kusee JYPillä siinä vaiheessa kun kriittisin syöttö pitäisi lähteä. Sitä ei tule, se menee pitkänä päätyyn tai kiekkoa kuskaava pelaaja (yleensä sentteri) joutuu kuskaamaan kiekko alueelle. Koska sitä kriittistä syöttöä ei tullut, kaksi hölmistynyttä laituria ja pakki seisoo hölmistyneenä vastustajan siniviivalla. Juuri sillä hetkellä ollaan JYPin pelin ongelmakohdassa. Tuntuu siltä, että kun seuraa JYPin peliä, kiekon päätyyn lyöminen on se viimeinen mahdollisuus. Se voi olla monesti se kaikkein paras mahdollisuus. Mutta kun kiekko lyödään päätyyn, koko viisikon pitää tietää se. Ihanteellisin tilannehan on se, että kiekko ja alueelle menevät pelaajat ylittävät siniviivan samanaikaisesti mahdollisimman kovalla vauhdilla.

Suurin syy tästä menee koko kentällisen ja osasyy todellakin Matti Alatalon niskaan. Monesti tuntuu siltä, että kentän kesken ei olla sovittu etukäteen juuri mitään, joka on hyvän kenttätasapainon perusta. Jos vastassa on viiden miehen linja, niin lyödään kiekko päätyyn ja laiturit perään. Kun näin sitten tehdään, niin laiturit on järjestäen seisovin jaloin vastustajan siniviivalla. Sitten kun on selvä vastahyökkäys ja vastustaja ei ole kerennyt organisoitua, lähdetään peippailemaan 1-1-tilanteissa, vaikka olisi varaa leventää peliä. Kaikki tämä korostuu juurikin ylivoimatilanteissa. Tästä johtuu se, että kiekkoa ei saada alueelle eikä pakkopeliä rauhoitettua.

Väite, että Alatalo tarvitsisi jotain taktikkoja yms. vierelleen on puutaheinää. Se mitä Alatalo tarvitsee on se, että joukkuetta pitäisi pystyä roolittamaan. Selkeät ylivoimakentät on ykkösprioriteetti. Tämä on kuitenkin mahdoton ajatus Alatalon kiekkofilosofiaa ajatellen, mutta silti surkeaan ylivoimaan pitäisi pystyä saamaan jotain tolkkua. Ainoastaan 5 vastaan 3 ylivoimissa käytetään erikoisviisikoita. Nyt kun ylivoimissa pyöritetään kaikkia neljää viisikkoa, niin kaikki käyvät kokeilemassa onneaan ja tekeminen jää vajaaksi. Kun on selkeästi kaksi ylivoimaviisikkoa, voidaan sen harjoittelemiseenkin panostaa aivan eri tasolla. Köyhä matemaatikkokin pystyy laskemaan helposti, että kahden viisikon ylivoimatreeni vie vain puolet neljän ylivoimaviisikon ajasta. Näin treeniä ylivoimaviisikkoa kohti saataisiin tuplasti enemmän. Ja samalla ne muut voisivat treenata vaikka sitä alivoimaa. Toiveena olisi myös se, että Virtanen otetaan sieltä viivamiehen paikalta pois. Viivalle tarvitaan mielestäni tulivoimaa esimerkiksi Koivun ja Grünnin muodossa. Virtasella on sen verran taitoa, että sitä tarvitaan kulmissa. Sen lisäksi maalille pitää saada voimaa. Husen käyttö maskimiehenä tuotti tulosta, koska Huse osasi käyttää myös mailaansa ja hänellä on tarpeeksi voimaa maalin edessä vääntämiseen.

Ajatus käyttää maalin takaa oleva tila hyväksi ylivoimassa on periaatteessa hyvä. Se on toiminut ajoittain varsin mallikkaasti ja tuottanut hyviä paikkoja. Mutta kun uhrataan kaksi pelaajaa maalin taakse, maskipeli kärsii auttamattomasti. Mielestäni tuo kuvio, missä kaksi pelaajaa, sentteri ja laituri, on maalin takana b-pisteiden tasolla pystysuunnassa, kaipaisi hieman uudistusta. Alatalokin puhuu ylivoiman yksinkertaistamisesta, mutta mitään ei tapahdu. Kiekko viivaan, miehiä maalille, kiekko maalille, ripari sisään. Ei sen tarvitse sen kummallisempaa olla. Nyt kiekko leivotaan ja leivotaan, eikä vetoja tule. Kuvio on liian helppo lukea ja pelata pois. Ja kun se kauan kaivattu veto lähtee, maskissa ei ole ketään tai sitten se veto osuu ensimmäistä vastustajaa pohkeisiin.

 

[Mike Bossy]

Väite, että Alatalo tarvitsisi jotain taktikkoja yms. vierelleen on puutaheinää.

Alatalo sanoi joulutauon jälkeen että ylivoimaa oli harjoteltu enemmän kuin ennen ja siihen oli panostettu. Kuitenkin tauon jälkeen ylivoima oli aivan yhtä surkeaa kuin syyskaudella. Miksi? Ehkä suuri siksi, kuten sanoit että roolitus ei ole onnistunut, mutta myös siksi että YV-kuvio oli täsmälleen sama kuin aiemminkin. On ikävää että joudun ottamaan joka asiassa esimerkiksi juuri Koposen, onhan hän kuitenkin joukkueen johtava sentterihahmo. Koponen seisoo tai joutuu seisomaan maalin kulmalla suorilla jaloilla. Ja kun Viisikko ei liiku eikä hae paikkaa, on vastustajan AV-nelikon tai jopa kolmikon helppo katkaista syöttölinjat. Juuri tällaisissa tilanteissa taktinen valmentaja olisi paikallaan.

Kirjoituksessa on kyllä pointti, mutta juuri Koponen ansaitsee kiitosta siitä, että tekee itsensä pelattavaksi.

Tätä en allekirjoita aivan täysin. Koponen saa toimitettua kyllä kiekon alueelle mutta siihen se myös jää. Sentterin yritykset viedä/heittää kiekko päätyyn johtuvat siitä että laiturit eivät hae vapaata syöttäpaikkaa, vaan jäävät liukumaan laidoille ja katsomaan mitä Herra siinä keskellä tekee. Sentterien pelinteko-ogelmat ovat koko joukkueen ongelmia, ei pelkästään Koposen.

Näin kirjoitti Petteri Sihvonen

Maailman parhaat valmentajat - maasta ja maanosasta riippumatta - lähtevät hyökkäyksiin hyökkääjien osalta rintamana. Kiekko käy sentterillä keskustassa, josta se jaetaan ja viedään sieltä yli punaviivan, parhaimmillaan jopa yli siniviivan. tällaisesta rintamahyökkäyksestä voi antaa järkevästi painetta vaikka koko pelin ajanvastustajan päätyn. Paras ja NOpein tapa pelata, on se että pakki antaa lyhyen syötön alhaalta suoraan sentterille Tätä ei SM-Liigassa hallitse kunnolla yksikään joukkue. Sama pätee Leijoniin.

Päätykiekot ovat osaltaan JYPin murheenkryyni. Viimekaudella Duvie Westcott osasi lyödä päätykiekot oikealla ajoituksella ja oikealla lailla niin että hyökkäykseen mukaan tullut laitahyökkääjä tai sentteri siihen ehti. Edellytyksenä toki että hyökkääjät olivat liikkellä siinä vaiheessa kun kiekko kohti päätyä lähti. Tällä kaudella päätykiekkojen lyönti ei ole onnistunut, johtuen usein pakkien aikailusta.

 

[sean]

Taktikkona Alatalo on riittävän pätevä jääkiekko tietäjä. Toki ihan varmuutta ei asiasta ole eikä tulekkaan, ellei pääse todella läheltä seuraamaan miehen työtekoa ja harjoitusten vetämistä. Roolitus ja pelin sisällä tapahtuviin asioihin reagoinissa on mielestäni suurimmat puutteet. Näissä asioissa Matti on toki Jyp aikanaan kehittynyt. Matkaa on vielä jäljellä.

Jypin suurimmat puutteet pelillisesti on tällä hetkellä: Pelin kääntämisessä, suoraviivaisuudessa, pelin avaamisessa, ylivoimapelissä, liikkeessä ja roolituksessa. Peliä pitäisi pystyä kääntämään nopeammin vastustajan päätyä kohti, Nykyään kiekonriiston jälkeen turhaan annetaan kaverille aikaa laittaa rivistönsä kuntoon ja itse ollaan taas siinä turhauttavassa avastilanteessa. Suoraviivaisempaan peliin pitää pystyä , turhat kiertelyt ja kaartelut pois, pitää muistaa kuitenkin myös luovuutta käyttää. Helpottaa niin ylivoimanpelaamista, kuin avauspeliä. Jypin parhaimpiin osa-alueisiin kuuluvaa liikettä pitää myös pystyä hyödyntämään nykyistä paremmin.

 

[batman83]

Jypin suurimmat puutteet pelillisesti on tällä hetkellä: Pelin kääntämisessä, suoraviivaisuudessa, pelin avaamisessa, ylivoimapelissä, liikkeessä ja roolituksessa. Peliä pitäisi pystyä kääntämään nopeammin vastustajan päätyä kohti, Nykyään kiekonriiston jälkeen turhaan annetaan kaverille aikaa laittaa rivistönsä kuntoon ja itse ollaan taas siinä turhauttavassa avastilanteessa. Suoraviivaisempaan peliin pitää pystyä , turhat kiertelyt ja kaartelut pois, pitää muistaa kuitenkin myös luovuutta käyttää. Helpottaa niin ylivoimanpelaamista, kuin avauspeliä. Jypin parhaimpiin osa-alueisiin kuuluvaa liikettä pitää myös pystyä hyödyntämään nykyistä paremmin.

Jotenkin ainakin radion perusteella tuntuu, että vieraissa tässä osin onnistutaan. Lähdöt hyökkäyksiin ovat nopeita, koska pelataan ns. vastahyökkäystaktiikalla, ja ratkaisut suoraviivaisia.

Sitä, miksi kotipeleissä yritetään aina liian hienoa, eikä yksinkertaista, on vaikea sanoa.

Tämä näkyy suoraan myös saalistetuissa pisteissä. Jyp on kotipeleissa kerännyt pisteitä kahdeksanneksi eniten, kun taas vieraissa pisteitä on tullut kolmanneksi eniten.

 

[Kulttimörkö]

On totta että JYPin hyökkäyksiin lähdössä on pulmia, mutta pitää myös miettiä sitä miten hyvin (tai huonosti) JYPin pelaajat toteuttavat valmennuksen ohjeita pelin avaamisessa kuin muissakin tilanteissa. Otetaan nyt esimerkiksi kapteenimme Tommi Kovanen, jonka avaussyöttö kestää aivan liian pitkään. En tiedä onko niin suunniteltu että kiekollinen puolustaja luistelee kiekon kanssa siniviivalle, vai olisiko jo aikaisemmin pitänyt syöttää hyökkääjälle? Pelaajat kuitenkin kaukalossa pelaavat ja tekevät usein omia ratkaisuitaan. Valmentajat antavat palautetta ja ohjeita pelaajille. Alatalon suurin vahvuus on pelaajien kehittäminen. Sitä tuskin kukaan kiistää.

 

[Aito Taisto]

Lokakuussa kun JYPin peli kulki, miehet polkivat ja kiekko liikkui; hyökkäyksiin lähdöt olivat nopeita, karvaus aktiivista yms. Sama mies on nytkin valmentajana, joten en usko että ongelmat johtuvat niinkään valmentajan näkemyksen puutteesta kuin pelaajien löysästä toteutuksesta.

Kotipelien ongelmat saattavat johtua siitä, että vierasjoukkueet pelaavat yleensä passiivisemmin ja enemmän puolustuksen kautta. JYPillä eivät kädet riitä seisovassa, alueelle puuroutuvassa pelissä. Passivoiva joukkue pystyy helpohkosti jäädyttämään JYPin hyökkäysyritykset.

 

[Hele]

Kun kerran dissataan, niin pitää myös kehua pelikirjaa

Sivusinkin aihetta tuolla otteluketjussa, mutta tännehän se litania olisi kuulunut. Tärkein asiahan JYPin menestyksessä on ollut tällä kaudella kurinalainen puolustuspeli. Tammisen sanoin JYPin pelitapa perustuu siihen, että kun kiekko menetetään "kukka menee kiinni".

Kurinalaisuus on merkittävin tekijä siinä yhtälössä, että JYP pitää hallussaan sarjan viidettä sijaa. Omalla alueella heikolla hetkellä jokainen panostaa täysiä puolustuspelaamiseen. Se on ollut ihailtavaa tämän kauden JYPissä. Tuo on ollut selkeästi tämän kauden tärkein teema. Puolustuspeli on ollut tiivistä ja hyvää mies miestä vastaan kamppailua, mutta kuitenkin siten, että aina pyritään pysymään pelin alla. Kiekon ja maalin välissä.

Kaikki tämä siirtyy suoraan alivoimapeliin ja on suoraan verrannollinen myös päästettyjen maalien määrään.

 

[Korppi]

Ylivoiman surkeuteen on useita syitä. Alatalon 'pelikirjasta' ei vikaa pelkästään löydy, vaan myös pelaajien tekemisen tasosta.
Aloitusten runsas häviäminen on yksi. Ei auta vaikka saataisiin aloitus hyökkäyspäähän, kun valtaosa yv:stä on kiekon noutamista omasta päästä.
Kiekon saaminen alueelle onnistuu kyllä rännikiekoilla, mutta kontrolloitu kiekon saanti sinisen yli on työlästä. Ei minulla silti ole mitään rännikiekkoja tai ristikulmiin heittoja vastaan, mutta kun ajoitukset ovat pielessä on tulos nähdyn kaltaista. Näyttäisi siltä että Niinimäki pystyy antamaan lisäoptioita kiekon ylöstuonnissa ja alueelle viennissä, mutta muidenkin osaamista pitäisi saada esille. Huolestuttavaa on kuitenkin varsinainen ylivoimapyöritys, kun kiekko saadaan alueelle. Kulmapelaaminen sujuu hyvin, mutta sitten loppuvat konstit, ikäänkuin mitään sovittuja kuviota ei olisi, samaa ongelmaa on nähtävissä myös kiekon sisäänviennissä. Pelaajat seisovat paikallaan aivan kuin eivät ymmärtäisi, että liikkuakin voi ilman kiekkoakin.
Miesten ja kiekon liikkeeseen pitäisi saada vauhtia jollain tavalla. Parannuksen paikka olisi myös laukausten tasossa, joka on kieltämättä heikko.

 

[bob barnes]

Ylivoiman surkeuteen on tietysti monta syytä,mutta kauden aikana on ollut mielestäni silmiinpistävää,että poikkeuksetta JYP:n viisikosta,kaksi ajoittain jopa kolme miestä "hallitsee" kiekkoa päätyviivan väärällä puolella ja rakentaa peliä sieltä.
Aika vähissä on ne joukkueet jotka nykypäivänä päästävät vastustajan kävelemään maalinkulmalta sisään ,vaikka pelattaisiin kuinka nättiä lyhytsyöttöpeliä :)

Näin ollen kentän puolella avaimet annetaan tavallaan vastustajalle, parhaalla maalinteko sektorilla on tasavahva tilanne,taisteltaessa irtokiekoista jos joskus laukaisutilanteeseen päästään.

Ja myös jo aiemmin mainittu ylivoimassa liikkeen jähmettyminen,neljä miestä seuraa suorilta jaloilta,miten "yritysvuorossa" oleva mies pärjää kikkailuissaan.

 

[P.Sihvonen]

Jumankauta jätkät!
Loistavaa analyysiä teiltä kaikilta tuossa edellä. En olen juuri muiden joukkueiden ketjuissa vastaavaa nähnyt!

Way to go!
-ps-

 

[bob barnes]

Lisäisin vielä ylivoimasta, havaittavissa on myös että vastustajat mielestäni pelaavat JYP:iä vastaan monesti erittäin agressiivistä alivoimaa johtuen ositain onnettomasta viivapelotteesta,ja henkilökohtaisesta taitotason puutteesta, alisuorittaminen kauden aikana, kiristää vannetta päässä entisestään ,ylivoimalla oleva joukkue on enemmän paineessa kuin puolustava vaikka osat pitäisi olla juuri toisin päin.

Virtasen ylivoimapelote kasvaisi toiseen potenssiin jos jostain kumman syystä ;) mies luopuisi pyhästä periaatteestaan ja laukoisi selvästä maalipaikasta,ilmeisesti miehen sopimuksesta löytyy erilliskorvaus pykälä,syöttöpisteistä..

Alatalolle lähettäisin terveisiä,tutustua ihan yksinkertaiseen geometriaan,ja todenäköisyyslaskentaan. Jos pakille pelataan vetopaikka viivaan,ja ylivoima viisikon miehet ovat jakautuneet kentälle siten että jommalla kummalla puolella on miehiä enemmän,vastustajaan nähden.Tulisi viivalaukauksen lähteä nimenomaan siltä "painonottomalta" puolelta,jolloin paluukiekko (ohi, yli,tai torjunta)todenäköisemmin päätyy sille puolelle missä on ylivoima,"ylivoiman sisällä". ja näin todenäköisyys sille että ylivoimaa päästään jatkamaan kasvaa..

Tämän hallitsevat erittäin hyvin NHL,joukueet,ja pohjois amerikan maajoukkueet.mitä nyt on tullu seurattua.

 

[MarkusMaggot]

Lisäisin vielä ylivoimasta, havaittavissa on myös että vastustajat mielestäni pelaavat JYP:iä vastaan monesti erittäin agressiivistä alivoimaa johtuen ositain onnettomasta viivapelotteesta,ja henkilökohtaisesta taitotason puutteesta

Ja mikä minulle on silmiinpistävää on mielestäni onneton maskipelaaminen, Miika Huczkowski sen nyt vielä jotenkuten onnistuu tekemään mutta muut seisoskelevat lähinnä joko heti alusta alkaen aivan väärässä paikassa tai luikkivat laukauksen alta karkuun jo ennen laukausta. Ei vaan yksinkertaisesti löydy ketään tekemään sitä paskaduunia maalin eteen, mahdolliset reboundit ovat aina vastustajan pakin lavassa kun ei niihin kukaan ole menossa. Itse asiassa minulle ei tule ensimmäistäkään oikein kunnon paskamaalia mieleen Laurent Müllerin alkukaudesta Lappeenrannassa tekemään yv-maalia lukuunottamatta, mielestäni siinä oli maalineduspelaamisessa tekemisen makua kun pakki selässä se kiekko vaan yksinkertaisesti survotaan maaliin. Sikäli olen hieman harmissani Müllerin jäämisestä Sveitsiin, juuri tällä saralla hänellä olisi mielestäni ollut annettavaa joukkueelle paljon. Muutoihan rebound-maalit ovat sitten olleetkin luokkaa "oho, nyt se kiekko tuli lapaan vahingossa ja tuossa on tyhjä maali, pitäskö tehdä...?". Äijämäisyyttä siihen maalin eteen vaadin ma, eikä vain odottelua että se kiekko nyt tosiaan sattuisi pomppaamaan lapaan, mennään hakemaan se.

 

[Huerzo]

Pelikirjan lisälehdiltä, Anders Järderod ja Ingemar Stenmark scouttaavat

Olin näkevinäni KalPa-pelin tuoksinassa, että JYPin pelikirjaan olisi tehty pieni muutos. Erityisesti kiinnitin huomiota uuteen tapaan lähteä hyökkäyksiin - tai ehkä tätä on jo aiemminkin testattu, mutta en ole puusilmäisyyttäni huomannut.

Aiemmin JYP on pyrkinyt pelaamaan kiekkoa nopealla pakilta hyökkäjälle pitkähköllä pystysyötöllä alakerrasta keskialueelle, jonka ideana on paitsi nopeasti ohittaa kärvikarvaaja, niin myös rikkoa keskialueelle vetäytynyt vastustajan puolustusmuuri. Tämä taktiikka toimiikin hyvin, jos puolustaja kykenee antamaan nopean ja tarkan avaussyötön vauhdissa olevalle pelaajalle (yleensä laituri). Mutta jo jonkun aikaa ongelmana on ollut, että puolustajan avaus on syystä tai toisesta viipynyt, ja kiekko on pelattu usein punaviivalle pysähtyneelle pelaajalle, jolloin hyökkäys on pysähtynyt jo alkuunsa. Tällöin kiekko on jouduttu pelaamaan usein päätyyn, mikä ei ole JYPiä suosiva pelitapa.

KalPa-pelissä kiekko pelattiin pakilta useasti siniviivan alle oikeaan laitaan, johon oikea laitahyökkääjä oli laskeutunut. Laituri jakoi kiekkoa keskemmälle alaviistoon, josta vauhtia kelannut sentteri lähti hyökkäykseen. En ole varma onko tässä kyse Petteri Sihvosen mainostamassa "sentteripelistä", mutta amatöörin silmin katsottuna näin voisi olla.

Tässä kuviossa on parannusta aiempaan verrattuna se, että hankalan (ja riskialttiin) suoran pystysyötön sijaan päälle käyvä karvaaja kierretään ensin pakki-pakki-syötöillä, joka jatkaa kiekkoa laitaan. Sentterin on paljon helpompaa ottaa syöttö haltuun, kun sen saa vauhtiin sivulta, eikä takaviistosta. Lisäksi tämä kuvio helpottaa myös peliä avaavien puolustajien työtä, kun pitkän syötön ei tarvitse olla puolen kentän mittainen - ja siitä huolimatta pirun tarkka.

Kiekon saatuaan sentterin mahdollisuuksina on pelata kiekkoa vielä laitaan tai kuljettaa kiekkoa itse kohti hyökkäysaluetta. Tähän kuvioon oli ainakin KalPa-pelissä varioitu (yleensä vasemman laidan) ristiinleikkaaminen hyökkäysalueen siniviivan tuntumassa, jolloin sentteri jätti kiekon selkänsä taakse plokaten paitsi oman "vartijansa", niin osaltaan myös vasemaan laidan varmistajan.

Uuden kuvion avulla keskialueen ylitse päästiin KalPa-pelissä aiempaa helpommin, ja mikä parasta - hyökkäysalueen siniviivan tuntumassa oli usein kolmen jypiläisen leveä rintama, mikä antoi hyökkäysalueelle pääsemiseen useita vaihtoehtoja ja teki siten puolustavan joukkueen pelin rikkomisen vaikeaksi. Avainsana on liikkeen (ei välttämättä siis vauhdin!) pitäminen, sillä jos liike pysähtyy, joudutaan keskialueella kaksinkamppailuihin, joissa JYP ei ole vahvimmillaan. Ja ainakin hallittu hyökkäys on jo menetetty.

Uuuh. Toivottavasti tuosta sai jotain selvää. Sanallisessa muodossa se on tylsää ja pitkää luettavaa, kun se voisi nopeasti selvittää piirtämällä. Mutta on hyvä asia, että tuohon JYPin pelin ongelmakohtaan on puututtu - ja ainakin KalPa-pelissä tämä pelikirjan uusi versio toimi hyvin.

 

[Hele]

Alatalon pelikirjan mustat sivut

Nyt kun kautta on takana 45 kierrosta on jatkoaika.comin JYPin otteluohjelmassa punainen ottanut hallitsevan värin ominaisuuden.

http://www.jatkoaika.com/smliiga.php?joukkue=JYP&sivu=ottelut

Syitä tähän on luonnollisesti monia, ja aionkin pureutua omasta mielestäni niistä olennaisimpiin. Loukkaantumisten merkitystä ei voi väheksyä, varsinkaan joukkueen pelillisen ja henkisen johtohahmon puuttuessa kokoonpanosta. Koska ketjussa ruoditaan pelillisiä asioita, ohitan loukkaantumiset vain edellisellä toteamuksella. Mielestäni suurin syy tällä hetkellä esimerkiksi maalittomuuteen on roolittaminen. Näyttää siltä, että roolittaminen puuttuu Alatalon pelikirjan sivuilta kokonaan.

Se mikä oli joukkueen vahvuus syyskaudella on kääntymässä joukkueen suurimmaksi heikkoudeksi. Asia on terävä kaksiteräinen miekka, mutta tukee Alatalon kiekkofilosofiaa erittäin vahvasti. Neljä tasaista kenttää nauttii luottamuksesta ja suurinpiirtein myös samasta peliajasta. Homma toimi loistavasti alkukaudella ja jokainen kenttä kantoi vastuuta omalla vuorollaan. Alkukaudesta Piispasen johtama ketju Virtanen ja Lawson kantoi suurimman vastuun. Kun Piispanen hiipui ketjunsa kanssa, vastuuta kantoivat niin Koposen kuin myös Männikön ja Tenkasen ketjukin.

Tällä hetkellä yksikään kenttä ei pysty kantamaan vastuuta vaan jokaisen kentän tekeminen jää vajaaksi. Tällaisella hetkellä katseet kääntyvät valmennusjohdon puoleen, mutta valitettavasti Alatalon reagointikyvyn olemattomuus ja muutosten saattaminen joukkueeseen maksaa tällä hetkellä suoran pudotuspelipaikan. Jos ei suunta kohta muutu, alempi pudotuspeliviiva on kohta selän takana.

Se mitä minä kaipaisin olisi joukkueen herättäminen. Yksinkertaisin keino tällä hetkellä on heittää vähäksi aikaa sosiaalipeluutus romukoppaan, roolittaa joukkue uudelleen ja tiivistää joukkue. Tiivistämisellä ja roolittamisella tarkoitan sitä, että neljä tasaista kenttää rikotaan ja luodaan yksinkertaisesti kaksi hyökkäävämpää ja kaksi puolustavampaa kenttää. Tosin JYPin materiaalilla se on hieman vaikeampaa, koska rosteri on todella tasainen. Mutta joukkueesta löytyy selkeästi hyökkääviä ja puolustavia pelaajia. Tällä hetkellä joukkueessa ei synny kilpailua pelipaikoista ja -ajasta, vaan joukkueessa haisee tasaisen harmaa tunkkaisuus.

Homma ei toimi niin, että jaetaan joukkue puoliksi ja kootaan neljä kenttää. Jokaisessa hyvin toimivassa kentässä pitää olla kumpaankin suuntaan pelaavia pelaajia. Hyökkäysketjusta pitää löytyä monipuolisesti ne elementit, että peli pysyy kumpaankin suuntaan harmoniassa. Esimerkiksi ketju Tenkanen-Piispanen-Männikkö on aivan liian offensiivinen ja kevyt. Sen sijaan ketjusta Louhivaara-Koponen-Mikkonen löytyy kaikki hyvän ketjun ominaisuudet ja se toimii kumpaankin suuntaan peliä.

Vaikka ketjut olisivatkin tasaiset, sen ymmärrän kun tiedän mikä Alatalon kiekkofilosofia on ja miten tasainen joukkueen rosteri on. Sen sijaan roolituksen pitäisi näkyä kuitenkin erikoistilanteissa. Ylivoiman surkeus johtuu mielestäni juuri tästä. Kun kerran joukkueessa on eri tyyppisiä pelaajia, miksi ei käyttää heidän vahvuuksiaan siten, että niistä saataisiin paras teho irti. On aivan käsittämätöntä, että ylivoimassa häärii sellaisia pelaajia kuten esimerkiksi Juha Jääskeläinen, Filip Riska tai Miika Lahti. Senkin ajan mitä nämä jätkät siellä hyörii, voisi antaa niille pelaajille jotka sen osaavat, väheksymättä kuitenkaan edellä mainittuja pelaajia. Heidän vahvuutensa ovat aivan muualla, joten miksei antaa heille mahdollisuutta toteuttaa heidän vahvuuksiaan siellä. Se on vain yksinkertainen lainalaisuus, että kaikki eivät voi tehdä kaikkea. Tai voivat, mutta eivät menestyksekkäästi.

Se mitä tässä rummutan, on erikoisviisikot erikoistilanteisiin. Tai sitten sovitaan niin, että kaksi ensimmäistä kenttää pelaavat ylivoimaa ja kaksi seuraavaa alivoimaa. Näin myös pelaajat tietävät sen ja osaavat asennoitua siihen henkisesti sekä myös pystyvät harjoittelmaan sitä aivan erilaisella intetiseetillä. Tällä hetkellä siellä käy rääppimässä joka kenttää eikä pelaamiseen synny minkäänlaista tuntumaa. Harjoituksissa voidaan hioa ylivoimakuvioita vaikka koko yö, mutta peli on se, mikä opettaa.

Loppuyhteenvetona on sanottava vielä se, että ylivoiman merkitys on tällä hetkellä jääkiekkossa todella suuri, liian suuri. Siihen pitää panostaa.

 

[Kulttimörkö]

Aivan käsittämättömän erinomainen kirjoitus Heleltä! Tämän voisi itseasiassa lähettää koko valmennusjohdollekin, jos vaikka kääntyisi kelkka näiden oppien mukaan. Mielestäni tässä kirjoituksessa asiat on sanottu suoraan, joskus kovasti, mutta ei haukkuen. Arvostan.

 

[Huerzo]

Jokainen ihminen on yv-roolin arvoinen?

Aivan käsittämättömän erinomainen kirjoitus Heleltä! Tämän voisi itseasiassa lähettää koko valmennusjohdollekin, jos vaikka kääntyisi kelkka näiden oppien mukaan. Mielestäni tässä kirjoituksessa asiat on sanottu suoraan, joskus kovasti, mutta ei haukkuen. Arvostan.

Totta turiset, huoneentauluainesta.

Helen kirjoituksen voisi kai tiivistää peli-ideologiseen kysymykseen pelataanko jääkiekkoa roolittamisen/erikoistumisen kautta (pelaajien vahvuuksista lähtevä ajattelu) vai tasapuoliseen peluuttamiseen nojaten (pelaajien monipuolisuudesta lähtevä ajattelu). Tai toisin sanoen: ovatko pelaajat valmentajalle pääosin valmiita "lego-palikoita" vai muovailuvahaa, jonka ominaisuuksiin valmentajalla on suuri vaikutus. Alatalon näkemys on suurelta osin noista malleista jälkimmäinen - opettajamainen, ei peluuttamiseen keskittyvän strategimainen.

Myös minun mielestäni pelaajien roolien tulisi olla tarkemmin määriteltyjä Helen osoittamissa kohdissa. Kouluaikoina opettajat hokivat, että jokainen on hyvä jossain, mutta kukaan ei voi olla hyvä kaikessa. On rohkeaa optimismia uskoa siihen, että pelkkä vastuu johtaa ylivoimassa vaadittavien taitojen kehittymiseen. Väittäisin, että ne taidot on jo hankittu aiemmin. Lisäksi luulisi, että epäonnistumiset ylivoiman tapaisilla ratkaisuhetkillä lisäävät "lukkoja" eivätkä poista niitä (henkilöstä riippuva juttu). Olisi parempi ratkaisu (ensi kautta ajatellen) esimerkiksi antaa joulutauolle mentäessä vastuu ylivoimasta tietyille pelaajille, jotka ovat osoittaneet kykynsä aiemmin syksyllä. Tämä vastuu valmistaisi pelaajia paremmin myös playoffs-pelejä varten.

Vastoinkäymiset ovat joukkueelle ja erityisesti valmennusjohdolle kasvun paikka, jolloin on pohdittava miksi on käynyt niin kuin on käynyt. Virheitä syntyy, mutta jos niistä ei ota opiksi ja korjaa toimintaansa, ei voi kehittyä.

EDIT: Tulipa mieleeni, että mikähän on Alatalon ja mikä taas esim. Risto Kurkisen rooli ylivoimapelissä? Itselläni on muistikuva, että Rise olisi ylivoimatreenien ja -kuvioiden takana, mutta varmaksi en uskalla sitä sanoa.

 

[Mosabacka]

...kiekko pelattiin pakilta useasti siniviivan alle oikeaan laitaan, johon oikea laitahyökkääjä oli laskeutunut. Laituri jakoi kiekkoa keskemmälle alaviistoon, josta vauhtia kelannut sentteri lähti hyökkäykseen. En ole varma onko tässä kyse Petteri Sihvosen mainostamassa "sentteripelistä", mutta amatöörin silmin katsottuna näin voisi olla.

Tässä kuviossa on parannusta aiempaan verrattuna se, että hankalan (ja riskialttiin) suoran pystysyötön sijaan päälle käyvä karvaaja kierretään ensin pakki-pakki-syötöillä, joka jatkaa kiekkoa laitaan. Sentterin on paljon helpompaa ottaa syöttö haltuun, kun sen saa vauhtiin sivulta, eikä takaviistosta. Lisäksi tämä kuvio helpottaa myös peliä avaavien puolustajien työtä, kun pitkän syötön ei tarvitse olla puolen kentän mittainen - ja siitä huolimatta pirun tarkka.

Olen itse ymmärtänyt, että Sihvosen paras ajatus on se, että peli etenee parhaiten keskustan kautta eikä vain only endast laitoja pitkin. Tämän jälkeen olen kypsytellyt mielessäni sitä kysymystä, että miksi keskustaan ei tule syöttöä? Omia käytännön huomioita olen tehnyt lähinnä salibandya pelaamalla, mutta ajattelen, että keskustan kautta pelaaminen on siinäkin paras vaihtoehto vaikeimmin torjuttaville hyökkäyksille. Vasta kun olen tietoisesti hakenut joko itse paikkaa keskustasta tai antanut syöttöjä keskustaan, olen huomannut, että keskustassa olevan pitää olla taitava pelaaja, mutta jos näin toimitaan, saadaan varmemmin salibandyn tapauksessa pallo verkon perille kuin suoraan laitoja pitkin.

Petteri Sihvonen on selittänyt tätä keskustan kautta lähtevää hyökkäystä ja sen etuja monessa kirjoituksessaan, mutta hän ei ole selittänyt sitä, miksi niin ei tehdä. Yritän selittää miksi, ja toisaalta olen täysin samaa mieltä Sihvosen kanssa siitä, että jos halutaan hyökkäykset keskustan kautta, sitä pitää harjoitella.

Jos siis keskustaan pitää saada kiekko tai pallo ja useimmassa tapauksessa puolustajalta, niin vaihtoehtoja on neljä. Joko (1) suoraan puolustajalta, (2) pakki-pakki-syötön jälkeen tai (3) pakki-laituri-syötön jälkeen tai (4) pakki-pakki-laituri-syöttelyn jälkeen. Tästä eteenpäin viittaan kuhunkin syöttövaihtoehtoon numeroinnin avulla.

Suurimmat ongelmat tulevat tietenkin siinä, että sentteri haahuilee jossain muualla kuin siellä keskellä tai pienen liikkeen päässä "keskustasta". Lisäksi tämä keskustan tila vaatii sekä syöttäjältä, että vastaanottajalta tavallista suurempaa tarkkuutta ja taitavuutta. Kärkikarvaajat sijoittuvat yleensä lähemmäksi keskustaa kuin laitoja ja siten vaikeuttavat keskelle tulevaa syöttöä. Jos siis sentteri ei osaa hakea tilaa eli syöttölinjaa itselleen tai pakki antaa liian hiljaisen tai sinne päin syötön, saattaa vastapuolen hyökkääjä katkaista syötön ja käynnistää todella vaarallisen keskustan kautta lähtevän hyökkäyksen. Tämä on mielestäni suurin syy siihen, miksi keskustaan tulevia syöttöjä karsastetaan ainakin sen suorimman vaihtoehdon (1) kautta.

Kärkikarvaaja saatetaan ohittaa pakki-pakki syötöllä, jonka jälkeen saattaa avautua hieman suurempi väylä sentterisyötölle keskustaan (2). Mutta jos vastustaja kirmaa päälle kahden kärkikarvaajan voimin, tässäkin on suuret riskinsä, sillä taas virheellinen syöttö avaa vastustajalle lähes avopaikan tai jos toinen pakki erehtyy hautomaan kiekkoa liikaa, syöttölinja keskustaan pienenee varmasti. Kokonaisuudessaan toisen pakin kautta keskustaan hakeutuva syöttö (2) on kuitenkin hyvä vaihtoehto, jos kiekkoa tai palloa ei pystytä siirtämään keskelle suoraan.

Palataan taas pakin tilanteeseen. Kiekko hallussa ja syötön pitäisi lähteä. Helpoin "inhimillinen" vaihtoehto on tarjota painetila toiselle pakille tai pystysyöttö omalle laiturille. Mutta ei keskelle. Myönnetään kuitenkin heti kärkeen, että pakki-pakki-syöttö tai varsinkin pakki-pakki-laituri kuvio on usein toimiva ja helpottaa huomattavasti hyökkäykseen lähtöä. Ongelmana onkin se, että mitä tekee kiekon tai pallon saanut laituri? Sen sijaan, että hän vaikeuttaisi puolustavan joukkueen tehtävää syöttämällä lyhyen syötön keskustaan (3 ja 4), laituri yrittää harhauttaa vastaantulevaa puolustavaa pelaajaa tai lähtee rynnimään epätoivoisesti kohti kulmaa ja päätyä.

Jos laituri on taitava, harhautukset voivat onnistua tai varsinkin jos laituri on nopea, hän pääsee todennäköisesti ainakin vastustajan päätyyn asti. Harhautuksen jälkeen veto tai rynnimisen jälkeen tarkka syöttö toiselle puolelle tai jättö takaa nousevalle pelaajalle, niin mikäs siinä. Maaleja saa aikaan näinkin. Mutta puolustavalle joukkueelle tilanne on selvä, sillä painollinen puolustettava alue on selvä. Toinen pakki imeytyy iholle ja toinen pakki voi siirtyä puolustettavan alueen keskustaan. Tähän useat jääkiekon liigaseurat pyrkivätkin. Ohjaamaan vastustajan hyökkäyksen laitaan ja kulmiin, josta maaleja tehdään huomattavasti pienemmällä prosentilla.

Tilanne on kuitenkin varmasti herkullisempi, jos laituri syöttäisi keskustaan siellä syöttöä hakevalle sentterille. Toki on taas kerran myönnettävä, että huono syöttö tai taitamaton sentteri aiheuttaa vastahyökkäyksen, mutta on huomattava, että laiturilta keskelle suuntauvasta kiekon- tai pallonmenetyksestä alkava vastahyökkäys ei ole niin vaarallinen kuin pakilta lähtevä syöttö, koska molemmat pakit ovat vastassa.

Kun siis kiekko tai pallo on saatu toimitettua jollakin neljästä vaihtoehdosta keskustaan itselleen syöttöpaikkaa hakeneelta sentteriltä, tilanteen edut ovat selvät. Sentteri voi lähteä itse eteenpäin tai syöttää jommalle kummalle laiturille. Mutta mikä olennaisinta, keskustaan tuleva syöttö aiheuttaa vastustajan pakeissa hätää ja kärsimystä. Pakit eivät voi suorittaa painollista puolustamista ennen kuin hyökkäävä sentteri on antanut syöttönsä laiturille ja toisaalta varsinkin jos heidän oma sentterinsä ei ole tehtäviensä tasalla, tilanne avautuu 3-2 hyökkäykseksi. Ja vaikka puolustava sentteri olisikin siinä iholla, niin siitä huolimatta hyökkäävä sentteri saattaa imeä itseensä toisen puolustavan pakin. Imutilanteessa lähtevä syöttö laiturille antaa jo varman avopaikan vedolle tai avaa laiturille tilaa hyökätä ilman puolustavan joukkueen painollista puolustusta, sillä toinen pakki ei taatusti voi olla puolustusalueen keskustassa, vaan hän yrittää huolehtia joko hyökkäävästä sentteristä tai toisesta laiturista.

Kuten Huerzon kirjoituksesta kävi jo ilmi, on erityisen hienoa jos JYPin pelissä oli nähtävissä keskustan kautta lähteviä hyökkäyksiä. Huolimatta siitä, että hyökkäykset lähtivät hitaimman mahdollisen kautta eli pakki-pakki-laituri kuvion kautta keskustaan. Annankin tässä ketjussa kirjoittaville tehtäväksi tarkkailla JYP-Pelicans (9.2.2006) ottelussa sitä, että lähteekö JYP hyökkäyksiin keskustan vai laitojen kautta? Hakevatko sentterit itselleen kiekkoa keskeltä? Yritetäänkö sitä edes?

Loppuun pitää sanoa, että ajattelen täsmälleen Helen ja Huerzon tapaan ylivoimakentistä. Tässä vaiheessa kautta ylivoimaketjujen pitäisi olla jo lähes "kiveen kirjoitetut", jolloin maalejakin syntyisi nykyistä enemmän ylivoimalla. Itse rakentaisin mahdollisia ylivoimaketjuja jo syksyllä, mutta ymmärrän toisaalta Alatalon tai Kurkisen ideaa siitä, että hän antaa kaikkien pelaajien päästä kokeilemaan ylivoimaa. Mutta sitä en ymmärrä, että miksi Alatalo/Kurkinen ei nyt rakenna ylivoimaan vakituisia erikoiskentällisiä, kun pelataan tärkeitä pelejä ja yritetään kamppailla sijasta kuusi.

 

[jukiapina]

Heleltä kyllä oiva kirjoitus ja propsit siitä. Suurin ongelma Alatalolla on peluuttaa yv:ssä "kaikki pelaa" periaatteella, vai onko tämä enemmänkin mr. Kurkisen alaa. Niinkuin edellä kirjoitettiin kaikki eivät voi olla hyviä kaikessa.

Jyp:n pelityyli pohjautuu pääasiassa 4-kentän peluutukseen ja selkeää ykköskenttää ei olekkaan ja näin ollen hyvin luisteleva joukkue pärjää, joka on myös ollut se jyp:n ase (tasaisuus) millä on pärjätty.

 

[Sleipner]

Yksinkertainen on kaunista!

Keskelle avaaminen on varmasti erinomainen tyyli hyökkäyksiin lähdöissä ja jopa useasti yksinkertaisempi kuin erikseen harjoitellut monimutkaiset haut. Hienoa, että täällä puhutaan siitä. Esimerkiksi Kanadan maajoukkue on loistava esimerkki pelin yksinkertaistamisesta ja keskelle avaamisesta. Pelaajat eivät maajoukkeessa, varsinkaan Kanadassa harjoittele paljoa yhdessä joten karvauksen, avaamisen ja hyökkäämisen pitää olla mahdollisimman yksinkertaista. Miksi esim. Suomen maajoukkue ei pysty yksinkertaisesti avaamaan peliä sentterille? Ero Suomeen onkin yksilöiden tasossa ja jo junioreissa opetetuista pelisysteemeistä, joka tekee keskelle avaamisen vaikeaksi. Kiekkokulttuuri on tässäkin asiassa Pohjois-Amerikassa täysin erilainen. Totuushan on, että kautta aikojen parhaat sentterit ovat tulleet ja tulee edelleen Pohjois-Amerikasta.

Sihvosen ja muiden sentteripeliä hehkuttavien on otettava huomioon, että Suomesta, eikä Jypistä löydy esimerkiksi Joe Sakicin taitotasoa omaavaa pelaaja, joka pystyy hakemaan keskeltä kiekkoa joko vastaan tai lähes seisoville jaloille ja tätä kautta viemään hyökkäystä eteenpäin. Otin tarkoituksella esimerkiksi Kanadan ja Suomen maajoukkueet, koska kyseisten joukkueiden yksilöiden taitotasoa voi jollain tavalla verrata Jypin yksilöiden ja SM-liigan kärkijoukkueiden yksilöiden tasoon. Tuleekin kaksipiippuinen juttu esiin. Taitotasoltaan heikomman joukkueen tulisi tehdä pelistä yksinkertaista, mutta valitettavasti yksinkertaisuus näissä tapauksissa johtaa usein ns. vippeihin tai laidan kautta purkuihin.

Yksinkertaisuus pätee myös hyökkäyspäähän. Edelleen otan esimerkiksi Kanadan maajoukkueen, joka on maailman paras joukkue luomaan maalitilanteen suorasta hyökkäyksestä, kun taas heikommat joukkueet ajautuvat/ohjataan hyökkäyksissä kulmiin ja sitä kautta ulos maalintekotilanteesta. Osaako esimerkiksi Jyp toimittaa kiekkoa ja ukkoja viivan jälkeen maalia kohti? Maalipaikkoja, maalipaikkoja ja maaleja...

Nämä huomioni liittyvät suurimmaksi osaksi isoihin linjauksiin, koska yksityiskohtaisesti asioita on vaikea näppäimistöllä selittää. Toivottavasti kukaan ei käsittänyt väärin, että vertaan tässä Kanadan maajoukkuetta Jyppiin tai Joe Sacikiä Arsi Piispaseen, vaan halusin tällä esimerkillä korostaa keskelle avaamisen vaikeutta ja pelin yksinkertaistamista. Kaikkihan tietää, että jääkiekko on yksinkertaisten miesten yksinkertain peli. Vai olikos se fiksujen miesten... :)

 

[FourForty]

Heleltä kyllä oiva kirjoitus ja propsit siitä. Suurin ongelma Alatalolla on peluuttaa yv:ssä "kaikki pelaa" periaatteella, vai onko tämä enemmänkin mr. Kurkisen alaa. Niinkuin edellä kirjoitettiin kaikki eivät voi olla hyviä kaikessa.

Alatalo tätä yv-peluutusta kommentoi ennen KalPa-peliä radiohaastattelussa ja sanoi, että se kuuluu niin kiinteänä osana hänen valmennusfilosofiaansa, ettei hän siitä aio luopua. Totesi tosin myös samaan hengenvetoon, ettei se neljän kentän peluutus tarkoita sitä, että neljä kenttää pelaa juuri yhtä paljon, kuten täälläkin on usein väitetty. Vaan että kaikki pääsevät jonkin verran pelaamaan, mutta ne kaksi kenttää joilla sinä päivänä kulkee, pelaavat enemmän. Tuon filosofian kyllä hyväksyn.

Voi olla, ettei ylivoima lähde toimimaan koko kaudella, kun ei se tähänkään mennessä ole toiminut. Mutta toimiessaan ylivoima toisi kyllä suoraan pisteitä joukkueelle, koska jäähyjä JYPiä vastaan otetaan ihan kohtuullisia määriä. Joukkueessa kun on näitä louhivaaroja, jotka hyvällä liikkeellään saavat vastustajat rikkomaan heitä, vaikka todellisuudessa nämä pelaajat eivät maalipaikkaan päästessään ole kamalan vaarallisia. Nyt näitä pelaajia ei kuitenkaan päästä hyödyntämään, kun ylivoimalla ei synny maaleja.

 

[Huerzo]

Muutoksen tuulia...vai vain vetoa ikkunoista?

Kurkinen manasi äskettäin Radio Keski-Suomessa "Viikon JYPpi"-ohjelmassa ylivoiman heikkoutta, ja puheli siihen malliin, että "ylivoimapeluuttamista aletaan selkeyttämään". Melkoista valmentajajargonia, mutta tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että tavalliseen 5-4-ylivoimaankin kasataan erikoiskenttä, jossa Mike Wirllilla on oma osuutensa. Lisäksi ylivoiman lisäksi pelaajien roolittamisessa tullaan Kurkisen puheiden mukaan ottamaan askel eteenpäin (kuten tässäkin ketjussa on keskusteltu), eli nelikulmaisia palikoita ei tungeta ainakaan aikaisemmalla tarmolla kolmiomaisiin reikiin.

Ilmeisesti olosuhteiden (huonot tulokset) pakosta Alatalo & co on hyväksynyt kylmän faktan, että "kaikki eivät ole hyviä kaikessa" ja kaikkia JYP-oppilaita ei voi lähettää oppimaan jääkiekon Harvardiin, ylivoimapeliin, ilman vaadittavia esitaitoja. Tosin jää nähtäväksi onko kyse vain väliaikaisesta vai pysyvämmästä muutoksesta. Ihminen on oppiva eläin, ja vaikka tämä reagointi on tapahtunutkin liian myöhään (jälkiviisaus on helppoa), niin parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tuulimyllyjä vastaan taistelemista voi harrastaa vaikkapa kirjallisuuden puolella.

 

[Hele]

Tämä ketju on ehkä sopivin tälle aiheelle. Seuraavat kommentit koskevat yhtä ja samaa ottelua, joka pelattiin lauantaina 16.09.2006 JYPin ja HPK:n välillä.

Näin Jypin pelaavan viime kierroksella HPK:ta vastaan. Olin yllättynyt siitä vahvasta peli-identiteetistä ja itseluottamuksesta, jota jyväskyläläiset esittivät. Matti Alatalo repii jälleen kerran kaikki irti materiaalistaan

Lähde: http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/analyysit/article132828-1.html

Lauantainen JYP oli häpeäksi sekä itselleen että 14 joukkueen SM-liigalle. Tasoerot eivät kerta kaikkiaan saisi olla niin suuret.

Jos on tasoeroa joukkueiden välillä, niin voidaan todeta, että sitä on myös jääkiekkotoimittajienkin välillä.

 

[Theone]

Tämä ketju on ehkä sopivin tälle aiheelle. Seuraavat kommentit koskevat yhtä ja samaa ottelua, joka pelattiin lauantaina 16.09.2006 JYPin ja HPK:n välillä.

Lähde: http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/analyysit/article132828-1.html

Jos on tasoeroa joukkueiden välillä, niin voidaan todeta, että sitä on myös jääkiekkotoimittajienkin välillä.

Kuulemani otteluraportin mukaan Sihvonen on tässä kaukana totuudesta. Oli kuulemma todella luokaton esitys Jypiltä ja sinkku käytännössä ainoa kuka edes yritti. Jypin ainokainenkin oli ollut Väreen kauhea virhe.