Mulla on unelma. Se unelma on nähdä Jyväskylässä playoff sarjan voitto. Se menis jotakuinkin tähän tyyliin:
Ollaan pelattu hyvä runkosarja, päästy suoraan pleijareihin, kotiin tälle kautta on palannut Pesonen, Vatanen, Niku ja Nättiset. Jyväskylä hengittää jääkiekkoa, jokainen Jyväskylässä on kopukka kovana odottamassa pleijareita. Jokainen kotiottelu myydään minuuteissa loppuun. Sarja alkaa tasaisissa merkeissä, Jyp voittaa kotonaan ensimmäisen, mutta häviää kaksi seuraavaa. Neljänteen otteluun tulee ärsytetty jyp ja pistää hurrikaanin pyörimään tosissan ja voittaa ottelun 1-6, voitetaan myös 5 ottelu kotona ja Jyväskylässä fanit on jo valmiina menemään mitalipeleihin. Kuudennesta ottelusta kuitenkin tulee karvas jatkoerä tappio.
On lauantai, kotiottelu. Game 7, hockeys heaven. Hippoksen hornankattila on myyty loppuun, Jyväskylässä on kiekon huumaa, tunnelma on katossa jo kauan ennen ottelun alkua, sen voi jokainen aistia.
Harri Pesonen on ollut ilmi liekeissä pleijareissa, tehnyt jo 10 maalia, syöttänyt 6 ja tahti ei näytä hyytyvän. Veini ollut myös maalissa todella hyvä, mutta riittääkö se sarjan voittoon?
Ottelu on alkamaisillaan ja kentälliset esitellään, koko halli lyö rytmikkäästi käsiään yhteen ”Maalissa NNNUMERO 35 VEINI VEHVILÄINEN, Puolustajat, 44 Sami vatanen, 16 Miks Tumanovs! Hyökkääjät 82 Harri Pesonen, 14 Mikko Perttu ja 32 Jerry Turkulainen!!”
Perttu kyyristyy aloitukseen, voittaa aloituksen Vataselle, joka lähtee nostamaan ja lyö kiekon päätyyn. Pesonen lähtee karvaamaan ja päädystä kuuluu ”AJAAAAAA!!!” Ja pessihän käy laittamassa vastustajan kumoon, raikuvien aplodien saattelemana ja täten antaen vastustajalle suuntaa, mitä koko ilta tulee olemaan.
Hypätään ajassa eteenpäin jatkoerään, kun peli on 2-2 ja voitolla jatkoon.
JYPillä armoton pyöritys menossa, Vatanen saa kiekon viivaan, syöttää Turkulaiselle, joka lähtee kiertämään aluetta, syöttää vataselle, Vatanen laukoo, rebound, PESONEN, PESONEEEENN RATKAISEE!!! Ja koko hippos räjähtää aivan järkyttävään meteliin.
Vielä joku päivä me päästään tuntemaan se fiilis, kun tulee ottelusarjan ratkaiseva maali ja mennään eteenpäin, vaikka se vielä kaukaiselle tuntuukin. Ja sitä päivää mä odotan todella paljon. Menee kylmikset pitkin kroppaa, kun edes miettii sitä.
EDIT: Sori, jos ei tänne kuulu, mutta tää on mun unelma, mihin toki liittyi pelaajia ketkä tulee tai on tulematta takaisin :D