Ei mitään säälittävää
Iiron troikka,
alivoimissa jäällä olivat mm. Mäkinen ja Koskenkorva hyökkääjinä...
Mielestäni on vähintäänkin luonnollista laittaa jäälle yksi valtakunnnan parhaista alivoimakaksikoista, jos sellaiselle joudutaan. Liikettä, asennetta, ulottuvuutta.
Pukka-Myli pakkipari on taas Marjamäen tuoreehko keksintö, kun ei juuri muitakaan ole kentälle laittaa. Ihmeen vähillä takaiskuilla ovat selvinneet, vaikka välillä hirvittääkin. Pukka on muutaman vuoden odottelun jälkeen löytänyt jonkinlaisen liigaan kelvollisen peruspelin tason.
Hyvät säälipleijarit:
Tärkeintä ottelusarjassa oli ehkä se, että nyt nähtiin hyvää ja uskottavaa taistelua paikasta jatkossa. JYP kävi päälle kuin yleinen syyttäjä, ja yllätti aggressiivisella pelillään ainakin allekirjoittaneen. Siinä missä stadin pojat vain puhuvat Jeren keittoreissuista, pisti JYP taklausta taklauksen perään vaikka rosteri ei miltään kovinen fyysiseltä vaikutakkaan.
Hippoksella oli ilmeisesti tunnelmaa, ja Tampereellakin yleisöä (ilmoitettu 4000 oli lähinnä vitsi - normaali ok liigayleisö 5000+ oli paikalla). Tämä oli selkeä parannus viime vuoden järkyttävään Blues elämykseen, joka oli pelillisesti surkea ja tunnelmaltaan kuollut jo syntyessään.
Jody Shelley ansaitsee pienet kehut. Kaveri ei ollut, kuten jotkut pelkäsivät, mikään sirkusapina vaan pelasi kiekkoa niillä avuilla joita hänellä oli. Näkemäni pelien määrä on tosin pieni, mutta mielestäni Shelleyn kovuus oli aivan erilaista kuin Heleniuksen, joka ei osaa muuta kuin tehdä puutöitä ja lääppiä hanskalla. Jody haki taklauksia, ja suoritti ne puhtaasti (harmi se 5+20 ja Kantorin loukkaantuminen), teki maskia, jne. mutta ei syyllistynyt törkyilyyn tai ylilyönteihin. Kyllä tällainen kaveri liigaan mahtuu!
Jatkon kannalta mielenkiintoisinta on se, että Tappara loppujenlopuksi voitti tämän sarjan hyvällä rutiinisuorituksella.
Joukkue pystyy parempaan, tosin se ns. "huipputaso" on jäänyt tällä kaudella kovin epäselväksi ailahtelevuuden ja Saarisen ansiosta. Näen kuitenkin, että yksi isompi vaihde pitäisi vielä löytyä ja Kärppiä vastaan se pitääkin löytää jos mielitään edes haastaa. Jotkut puhuvat Niemisen ratkaisseen sarjan, mutta itseasiassa Nimo ei ollut lähellekkään niin näkyvä kuin syksyllä, tai heti loukkaantumisesta toivuttuaan. Varsinkin fyysinen peli oli odotettua vähäisempää. Nyt vastaan tulee Kärpät jolla on huipputaitoa ainakin kolmeen kenttään, mutta onko JYPin raivopäistä taisteluilmettä? Se jää nähtäväksi. Jokatapauksessa, paskan kaksi kautta kestäneen jakson jälkeen kasvot on nyt jotenkuten pesty ja tästä on hyvä jatkaa kävi Kärppä-sarjassa miten vaan.