On se ihmeellistä tuo jääkiekko. Jos vastassa olisi ollut Pelicans, niin todennäköisesti tuloksena olisi ollut säälittävää räpellystä, josta ei olisi jäänyt paljoa raportoitavaa lapsille. Mutta kun vastassa on SaiPa, niin se näyttää sytyttävän joukkueen pelaamaan kunnolla. Miksi? Enpä tiedä. Eli seuraavaksi joitain hajanaisia huomioita ottelusta...
Ottelun alussa oli hiljainen hetki, joka todellakin oli hiljainen. 3000 ihmisen yht'aikainen hiljentyminen on vaikuttava kokemus. Kieltämättä hiljaisen hetken jälkeen oli vaikea aloittaa perinteinen...hmmm...kannustus, mutta eipä lätkäotteluun tulla tuhkaa ripottelemaan. Tosin SaiPa-fanit saattavat olla eri mieltä...
Maaleista onkin kerrottu ja KSL:n nettisivujen ansiosta nähty kaikki oleellinen. Kuten yllä on mainittu, niin ottelun sisällä toki tapahtui muutakin kuin vain maaleja. Marttisella ja Westcottilla oli paikat vielä kahteen lisämaaliin, Myllys pelasti monta pahaa maalipaikkaa ja Banhamin suu kävi kiivaasti. Myllys kävi kuumana, ja viimeisessä erässä meininki oli jo EVVK. Torjuttuaan Virtasen läpiajon Myllys nojasi hetken maalin kehikkoon ja pyöritti päätään. Mitä lie mies miettinyt. Jamo myös noteerasi katsomosta lähteneen heiton: "Jamo, ennen vanhaan ne nollapelit pelattiin toisessa päässä"...ei ilahtunut...
SaiPan peli oli kankean ja tahdottoman näköistä. Mitä on tapahtunut savolaislaituri Kermanille? Tuntuu että viime kausina hän on kiusannut yhdessä Kauppisen kanssa JYPiä olan takaa ja olan edestä. Nyt ainoastaan Kauppinen oli esillä, sillä hänet vaihdettiin toistuvasti pois aloituksista. Banham väläytteli, mutta oli selvästi turhautunut jo viimeisessä erässä. Tosin syyn ymmärtää. Muusta joukkueesta ei ollut paljoa apua hyökkäys- tai puolustussuunnassa. Kaksinumeroisilta tappiolukemilta SaiPan pelastivat Myllyksen hyvät lähitorjunnat sekä tolpat. Jotain ottelun yksipuolisuudesta kertoo, että eipä tässä ketjussa ole kauheasti hehkuteltu JYPin nollapeliä, se vain näyttää tulleen jostain?
Tosin täytyy kehaista JYPin puolustuspeliä – syksykaudella joukkuetta vaivannut puolustuspään lepsuilu oli lähes kokonaan poissa, ja pelaamisessa oli nähtävissä määrätietoisuutta. JYPin "tavaramerkiksi" jo melkein muodostuneet, vastustajalle tarjottavat useat 2-1- tai 1-0-hyökkäykset puuttuivat lähes täysin. Jos kiekko menetettiin, tapahtui puolustussuuntaan palaaminen yhtä kovalla vauhdilla kuin hyökkääminenkin. JYPin hyökkäyskalustolla pelejä voitetaan todennäköisemmin tiiviin puolustuspelin kuin railakkaan hyökkäämisen kautta. Vaikka puhutaan, ettei ole väliä kuinka voittaa, kunhan voittaa, niin minua tuo pelaamisen jämäköityminen miellyttää kevättä ajatellen perk***** paljon. Samoin Westcottin otteet: jo ennen joulua oli nähtävissä merkkejä siitä, miksi mies pelaa 20+ minuutteja Columbuksen paidassa, mutta nyt sen tajusi – pirun hyvä pakki kentän molemmissa päissä!
SaiPaa ja Mälkiää ei käy kateeksi. 6 pisteen matsi edessä Ilvestä vastaan kotiyleisön edessä, kun meininki oli eilen SaiPan-pakin nimestä vääntäen "Just in for(r)est" (juu, oli huono). JYPillä edessään melkein viikon tauko, ja keskiviikkona kohdataan (Rautakorven toivottavasti jumiin treenauttama) Lukko. Ja Raumalle rahdataan näillä näkymin myös bussilastillinen JYP-faneja...