"Sykkii Patasydän!"
Huh huh, onpas viestejä tullut ketjuun. En jaksa lukea nyt kuin vähän alusta, sillä kirjoitan tämän oman näkemykseni asiasta (mitä sattuu muistamaan) ja sitten vasta lueskelen reilut 140 viestiä läpi.
Juu, eilenhän se peli sitten oli. Loppukauden The Peli. Ennen lähtöpaikkaa kävimme hakemassa vielä evästä lisää, ettei pääse käymään niin, että jano pääsee yllättämään. Kieltämättä niinkin lyhyt matka kuin keskustan Alkosta on huoltoasemalle, josta lähtö oli, niin kerkesi tulemaan niin jumalaton jano. No, luonnollisesti perille päästyämme pienen tuttujen kierroskatselun jälkeen taskumatti löysi matkansa huulilleni.
Paikan päällä tuntui olevan porilaisia, tuttuja, puolituttuja ja tulevia uusia tuttuja suuren suuri määrä. Niinhän sitä oli ennustettukin, ja jo siinä vaiheessa osasin arvata, että reissusta tulee huikean hauska. Matkan varrella pakollisia pysähtymisiä oli reilu määrä, josta kiitokset kuskille ja matkanjärjestäjille. Taukojen aikana oli mukava huomata ihmisten promillemäärien kasvu. Itsellänihän humala nousee aina lineaarisesti sitä mukaa mitä juon kyseisestä ilolientä. Kuten nytkin.
Puolivälin ylipäästyämme pysähdyimme eräälle huoltoasemalle. Siellä sitten kun oli ensin tullut hankittua juotavaa, istuuduimme pöydän ääreen. Avasimme omat eväämme (jotka olimme juuri ostaneet) ja meno (lue: huuto) oli kovaa luokkaa. Eikä kulunut kauaakaan, kun täti tuli sanomaan meille, että "olkaa hyvät ja poistukaa". Pelirangaistus käytöksestä niskassa lähdimme suurempia mussuttamatta pihalle.
Vihdoin pääsimme Nykäskylään. Siitä alkaa sitten aikajakso, joka on omalta osaltani hieman hämäränpeitossa. Se on meinaa juurikin se The Peli, jota menimme katsomaan. Pelin ulkopuolisia asioita muistan paremmin, kun sen mitä kentällä tapahtui. Muistissa on, kun JYP meni kahden maalin johtoon, ja selkärankani alkoi katketa, kunnes esiin tuli Sheidi Virkkunen, joka pisti kaksi kohtalaisen (?) hienoa maalia.
Pelin loppupäässä nähtiin omalta osaltani hauskin osuus. Ei ole mitään muistikuvaa, että pelissä olisi tullut kolmannen erään jälkeen joku pieni tauko ennen jatkoajan alkua. Huomaan vain yhtäkkiä, kun Ässät tekee voittomaalin ja peli päättyy. Tulostaululle kun yritän katsoa, niin näen vain sekavia merkkejä. Kumma juttu, taisi tulla otettua pari liikaa?
Voittomaalin synnyttyä ensin roikun monen Ässäfanin kanssa haliotteessa, kunnes lähdin juoksemaan kohti laidan reunaa. Heitin rantapallon jäälle, se lensi cheerleadereitten jalkoihin, ja roikuin laidan yli puoliksi jäällä. Kieltämättä mielessä kävi, että koska joku tulee ja nappaa itseni pihalle siitä. Vielä kun tuli näytettyä epäsiveellisiä merkkejä JYP-leiriä kohden.
Takaisintulomatkalla jatkui hyvä meininki lukuunottamatta "sotilaspolisiamme", joka valvoi omassa linkkarissamme kuria ja järjestystä, kun oli kerran käynyt salilla ja ottanut kaupan suurimman takin päälleen, jotta tuli edes vähän kokoa lisää. Hänelle voin sanoa terveisiä, että itsehän myös valitsisin linja-auton pienimmän miehen, jolle alkaa uhota. Muun kokoisille kun ei tuntunut kantti kestävän. Ja tiedoksi vielä yksi juttu, ei ne tytöt susta kostuneet. Se avautumisesta. Helpotti! Aamuyöllä helpotti oloa, kun koko päivän juodut nesteet änkesivät ulos.
Itse kiitän kaikkia, jotka olitte matkalle mukana! En tiedä, ketkä kaikki tunnistivat allekirjoittaneen, mutta ainakin he, jotka jo ennestään tiesivät. Hauskaa oli joka tapauksessa. Ikävää asiassa on se, että peli meni omalta kohdaltani hieman pimentoon, mutta muisti palaa pätkittäin. Sen muistan myös, että halli oli täynnä, ja sen, että Hanna Henriksson ei tällä kertaa pilannut peliä.
Kiitos ja anteeksi. Minä menen katsomaan aamupalaa, jos jotain pysyisi nyt sisällä.
P.S. Itsehän löydyn myös raportin yhteydessä olleissa
kuvissa. Viimeinen kuva jopa.
