TOIMINTAYMPÄRISTÖN VAATIMUSTASO
Skenaario A: Suomi haluaa pysyä jääkiekon huippumaana osallistumalla kansainväliseen liigaan, minkä minimipelaajabudjetti on 5 miljoonaa ja Jyp lähtee mukaan: Liigan sarjajärjestelmä osiossa kirjoitinkin, että Suomen Liiga jää jälkeen Euroopan muista sarjoista, ellei tehdä 4 - 5 miljoonan palkkaminimiä. Suomesta ehkä 5 - 7 joukkuetta voisi kasata tuon 4-5 miljoonaa, millä ei voi pelata modernin kiekon tarvitsemaa 50+ kierrosta, koska kukaan ei viitsi katsoa 10 kertaa Jokerit-Tappara ottelua runkosarjassa. Tämän vuoksi pitää tehdä kansainvälinen sarja vähintäänkin SHL:n kanssa. Jos Jyp haluaa mukaan tähän leikkiin, sen pitää kaivaa jostaan 5 milliä vuodessa plus matkakulut. Siinäpä haastetta.
Skenaario B: Suomi osallistuu ym. kansainväliseen liigaan, mutta Jyp jää kotimaiseen sarjaan: Jyp jää kotimaiseen Suomen Mestaruus liigaan jäljellejäävien 9 - 11 muun nykyisen liigaseuran + Mestiksen parhaiden kanssa, missä 3 miljoonaa riittää "keskisuuret" kastiin, koska suuret seurat ovat poissa. Jos vähän saadaan lisää rahaa, niin ollaan kotimaisen sarjan huipulla. Veteraanipelaajat muistelevat Rovaniemen vieraspelimatkoilla kaiholla aikaa kun pisin pelimatka oli Ouluun.
Skenaario C: mitään ei tehdä ja Liiga jatkaa nykyisellään: Liigasta tulee kasvattaja/jäähdyttelijäsarja, mistä lähtee ja tulee pelaajia pitkin kautta muihin rahasarjoihin kuten NL, SHL, ja kohta DEL, ICEHL + Tsekin liiga. IFK, Jokerit, Tappara ja Ilves voivat nostaa vähän budjettiaan keskinäisen kilpailun ansiosta, mutta jäädään silti alle Ruotsin ja Keski-Euroopan tasosta. Jyp voi päästä keskisuureksi, jos saa kasaan 4+ miljoonaa vuodessa (ynnä vuosittainen kustannustason nousu).
RESURSSIEN HANKINTAKEINOT
Rauman tukimalli: Nykyisen ajatusmallin puitteissa voidaan budjetti ehkä kaksinkertaistaa noin 5 miljoonaan, mikäli sponsoroinnissa päästään esim HPK:n tai Lappeenrannan tasolle. Parempi olisi luoda kokonaan uusi tukirakenne Rauman mallilla (RKT), jolloin voisimme saata kolminkertaisen määrän kasaan ja varainhankinnassa olisi enemmän jatkuvuutta. Yli 7 miljoonan pelaajabudjetti vuodessa olisi hyvä tausta kaikissa tilanteissa, skenaariossa C rajaa jäisi jäljelle junioreille ja osakkeenomistajillekin. Rauman tukimalliin tarvitaan kuitenkin investointirahaa, kts. alla omistamisen muutos.
Omistamisen muutos: Joissain yrityksissä, minkä arvo kasvaa, osakkeiden määrää nostetaan samassa suhteessa joka vuosi ja ensisijaisesti nykyiset osakkaat voivat ostaa osingoillaan näitä osakkeita ja toissijaisesti nykyiset osakkaat voivat ostaa lisärahalla niitä osakkeita, mitä jotkut osakkaat eivät halua ostaa. Jypin ja muiden liigajoukkueiden arvo kun ei merkittävästi kasva, niin toisenlainen järjestely voisi tuoda investointirahaa seuran: osakkeista esim. 5 - 10% palautuisi seuralle joka vuosi, jolloin yli 20 vuotta sitten konkurssiedullisesti hankituilla osakkeilla ei voitaisi käyttää määräysvaltaa ikuisesti vaan seurassa tapahtuisi luontaista uudistumista vuosittain sen mukaan, kuinka paljon vanhat ja uudet omistajat ostaisivat palautuneita osakkeita. Käytännössä seura saisi joka vuosi 5 - 10% osakepääomastaan tuloa investointeihin ja seura saisi omistajiksi / hallitukseen "uutta verta", mikä vähentäisi kalkkeutumisvaaraa.
Voittoa tavoittelematon yhdistys/yritys yhtenä pääomistajana: Mesenaatit ovat tärkeitä liigaseuroille, mutta hekin vanhenevat ja ennen pitkää omaisuus jää vaimolle, lapsille tai muille perillisille, jotka eivät ole välttämättä yhtä innokkaita jääkiekkohyväntekijöitä. Toisaalta yhteiskunnan tuki on myös tärkeää, mutta ammattimaisen kilpaurheilun tukeminen ei ole hyvä peruste kuntaveroprosentin nostamiseksi. Tämän vuoksi voisi olla hyvä luoda erittäin demokraattinen, läpinäkyvä ja jatkuvasti auditoitu instituutio Jyväskylän jääkiekon tukemiseksi pitkällä, yli sukupolvien työuran aikavälillä. Yhdistyksen/yrityksen arvot ja tavoitteet täytyisi hakata kiveen, ettei sille kävisi kuten Koneen säätiölle tai eräälle työväenyhdistykselle, joka ryhtyi perimään riistovuokria työväen eläkeläisiltä, yhdet osalliset kuittasivat miljoonat eri kauppojen kautta ja toiset menivät vankilaan. Kuten eräiden toisten urheiluseurojen oikeudenkäynnit osoittavat, riskinsä on tässä tukiyhdistysmallissakin, koska yhteisen rahan käsittelyssä on suuri houkutus syödä kuormasta.
Uusi halli: tämä on jo puhkipuhuttu selviö. Joko Team Seppänen rakentaa oman (plan B) tai Hippos-hanke toteutuu (plan A).
Katsojia ja tapahtumatuloja tarvitaan lisää: Nykyisessä hallissa oli jo 80- ja 90-luvulla se 5000 katsojaa usesissa peleissä kausilla, koska seura oli hypetetty, oli riittävästi hyviä seisomapaikkoja, ja liput olivat halpoja. Kärjistetysti, viimeisen 10 vuoden aikana Jypin liput ovat joskus olleet kalliimpia kuin NHL liput: Barclays Centeriin pääsi 15 dollarilla, koska sinne haluttiin katsojia tyhjille penkeille ja yhdenkin kaljan ostamalla tulot kaksinkertaistuivat. Ja Jyp ei ole ollut yhtä innostava juttu kuin 80-luvulla nuorisolle tai vanhemmillekaan. Seuran profiili pitää palauttaa innostavaksi kuten Jokereilla ja Kärpillä, ja pitää olla edullsia lippujakin riittävästi, että kaikki halukkaat pääsevät katsomaan. Muuttakoot kokeeksi toisen puolen entisen tekojään anniskeluistumakatsomosta seisomapaikoiksi, mihin myydään kerralla seisomalippu ja 3 juomalippua yhteishintaan 30 euroa. Ja kaljan+makkaran+poppareiden kantajia katsomoon kuten ennen myytiin jäätelöä.
Toistoa tässä onkin, mutta yhteenvetona vuosien tuumailusta sallittakoon.
