Tuoreet yhteenvedot kaudesta kokonaisuutena, kun pohtii syitä ja selityksiä kollektiiviselle epäonnistumiselle. Löydän kaudesta paljon myös onnistumisia, mutta tässä pohdintaa siitä, miksi jäätiin sijalle 14.
Pelaajat
Rosterissa ei nähdäkseni ole suurta vikaa. Kuten todettua, on terävä kärki: ykkössentteri, kiekollinen ykköspakki, maalitykki, voimalaitureita ja JYP-sieluisia pelaajia. On vuoden tulokasta, NHL-varauksen saanutta pakkia, ja kesken kauden hankittuja ruotsalaisvahvistuksia.
Mutta kolme suurta ongelmaa koko kauden:
- Loukkaantumiset. Joo, ei voi mennä loukkaantumisten taakse piiloon, mutta yksikään pelaaja ei kyennyt pelaamaan 60 peliä. Jokainen oli loukkaantunut, Ojantakasta lukuunottamatta. Kärkihevosista Jormakka, Schnarr, Pulkkinen, Vainio pitkiä loukkaantumisia. Pienempiä loukkeja Lassila, Puustinen, Eronen, Jonsson ja - tiedätte kyllä - Siikanen.
- Pelaajien kokemattomuus. Se näkyi kahdessa asiassa: epätasaisuudessa ja tärinänä kovilla hetkillä. Seurattiin strategiaa, jossa haluttiin nuoria pelaajia ajaa sisään. Ja on ajettukin: Huovila, Lassila, Peltola ottaneet isoja steppejä eteenpäin, samoin Perttu, Aliranta, Huttu, Jokinen. Kärkikentässäkin Schnarr ja Torgersson ovat nuoria pelaajia. TOP 6-hyökkääjistä ainoastaan Jormakalla on kokemusta kovista paikoista. Loppukaudesta sitten voittoa jahdattiin kaventamalla rosteria entisestään, mikä näkyi liian suurena kuormituksena kärkihevosille.
- Pelaajien kuntopohja. Väitetysti kovin treenikesä ikinä, mutta niin vaan hapenottokykytestit sun muut puhuvat asiaa vastaan. Loppukaudesta joukkue alkoi olla jo iskussa, mutta liian myöhään.
- Bonusongelmana maalivahtipeli. Alle 90% torjuntaprosentti kaikilla maalivahdeilla. 3+ maalia omiin edelleen. Kauden tärkeimmillä hetkillä helppoja maaleja maalivahdille.
Valmennus
Pennerborn. En ole päässyt kartalle, onko millainen persoona oikeasti ja kuinka tiukalla otteella vetää esim. treenejä. Lehdistötilaisuuksissa esiintyy ammattimiehen elkein, ja pitkissä haastatteluissakin puhuu järkevänkuuloista asiaa. Pelaajat ovat kehuneet hyvää joukkuehenkeä. Parhaimmillaan Pennerborn pystynyt peluuttaa omannäköistään kiekkoa ("I kept screaming forward, forward!") ja tulosta on syntynyt, mutta suurimman osan kaudesta jotain ihan muuta.
Osasi ottaa toisinaan hyvin aikalisiä, ja ainakin yksi Pelicans-peli saatiin selvästi käännettyä tuolla.
On myös saanut nuorista pelaajista tehoja irti.
Haataja ei saa puhtaita papereita, vaikka alkukaudella ylivoima oli loistavaa. Mutta mitä tapahtui tämän vuoden puolella siinä?
Pettisen tulo ollut selvästi positiivinen asia: Fakta on se, että tasakentällisin JYP on antanut 5. vähiten maaliodottamaa muille. Eli oman alueen viisikkopeli on saatu kuntoon.
Maalivahtivalmennus. Nyt pitää kyseenalaistaa. Maalivahti toisensa jälkeen tulee Jyväskylään hyvilla statseilla, mutta muuttuu vapisevaksi haavanlehdeksi. JYPin päästettyjen maalien odottama on 160, päästettyjä 197 ja molareitteen torjuntaprosentit jossain 88% paikkeilla. Mikä mättää?
Pelitapa
Pennerborn omien sanojensa mukaan haluaa korkeaa karvausta, ei trappia ja pystysuunnan peliä. Viimeiseen runkosarjaotteluun JYP tuli samoin kuin useimpiin muihin tappiopeleihin: ei karvannut korkealta, pelasi trappia ja kiekon syöttösuunta useimmiten oli sivulle tai taaksepäin ja ihan vihoviimeinen valinta oli pelata pystyyn.
Faktaa on se, että kauden viimeisen pelin avausmaali syntyi suoraan em. peruuttelupelitavan tuloksena. Syöttö taaksepäin oman maalin taakse, josta vastustajan korkea karvaus sen ilmaiseksi haki.
Tänäänkin kotiyleisö alkoi turhautua tuohon hitaaseen omissa pyörimiseen.
Toiseen erään peruuttelu oli jätetty vähemmälle ja JYP vei peliä miten tahtoi viimeiset 40 minuuttia.
Toki vastapainoksi on sanottava, että esim. Lukkoa vastaan JYP pystyi hallitsemaan kiekkoa paineenkin alla ja sai aikaa hyviä rintamahyökkäyksiä. Eli se hidas kiekottelu, kyllä sillekin on paikkansa.
Mutta mielestäni nykyinen 75% hidasta oman maalin takaa lähtöä ja 25% nopeaa pystysuunnan peliä on väärin tasapainotettu. Kiekonhallinta on mahtava ase osata, kun ollaan ensin menty johtoon oikeasti hyökkäämällä. Nopea pystysuunnan kääntöpeli pakottaa vastustajat olemaan varovaisia oman korkean karvauksensa kanssa.
Yhteenveto
Ensi kaudelle:
- Hankitaan kokeneita pelaajia strategian toteuttamisenkin kustannuksella. Nuorissa on tulevaisuus, mutta pelkissä nuorissa ei ole.
- Pidetään nykyinen valmennuskolmikko.
- Varmistetaan kaikkien aikojen kovimmat treenit ensi viikosta alkaen. Oikeasti.
- Annetaan valmennuksen peluuttaa pääosin modernia pystysuunnan kiekkoa. Sellaista pelitapaa, mikä on helppo omaksua, pitää tunnetason korkealla ja joka auttaa voittamaan pelejä.
Tämä nyt oli tällainen miksi ei onnistuttu -pohdinta. Mutta kun teen jotkut pelaajien kausiarviot, niin uskon löytäväni paljon aihetta positiiviseen palautteeseen. Sarjasijoituksesta huolimatta.