Tekee mieli vielä vähän avata omaa käsitystäni tästä lisäbudjetti asiasta ja sen merkityksestä seuroille. On varmaan niin, että tämä asiana on seurojen varainhankinnan kontolla, joten on osaltaan yksi tekijä kilpailussa menestyksestä ja onnistuessaan tietty sulka hattuun siinä, missä menestys kentälläkin. Seuran kannalta on viisaus miettiä, mihin kohtaan sillä pyrkii iskemään, jotta seura sillä jotain saavuttaa, pelisilmää siis vaatii tämäkin. Joskus on saannillaan joku kova nimi, joka tuo mahdollisesti lisää katsojia vahvistamaan kassaa tai seurassa on nähty, että satsaamalla tässä ja nyt joukkueen taso paranee suhteessa kilpailijoihin ja antaa paremman potkun menestyä.
Selvää lie, että harvemmin tätä lisäbudjettia kukaan ulkopuolelta tyrkyttää, joten joillekin tahoille syyt anteliaisuuteen voi olla verotustekniset ja joillekin usko varainhankinnan visioon kumppanina, jopa molempia. Sulka tulee siis pääasiassa varainhankinnan hattuun, siinä kun onnistunut valmennus tai pätevän utj:n panos, tämä sama pätee myös yksittäisten kummisetienkin kohdalla ja sitten jokunen seura onnistunut rakentamaan seuraa tukevaa yritystoimintaa rahoittamaan ja tukemaan seuraa, viisas veto ja osaamista vaativa on sekin.
Kuitenkaan tämä lisäbudjetti ei käsittääkseni voi vaikuttaa seuraan negatiivisesti, vaan sen määrää se alkuperäinen budjetti, jossa pysyy ja saa halutun tuloksen tai ei pysy ja tekee turskaa. Lisäbudjetti voi koitua riskiksi vain siinä tapauksessa pidemmällä jatkumolla, että epäonnistuminen saattaa jatkossa viedä luottoa seuran varainhankintaan ja sitä kautta haluun tukea seuraa jatkossa, eli syytä on seuran puolelta miettiä tarkkaan milloin ja missä tarkoituksessa siihen pyrkii, koska myös sillä voi olla negatiivisia seurauksia pidemmällä aikajanalla, vaikka sen tuloksen lopulta määrää se alkuperäinen budjetointi.
Tilanne on toki ymmärrettävästi ihan toinen, jos lisäbudjetointia kokonaan tai osin tehdään velkarahalla, jossa vastuu on seuran, silloin luonnollisesti riski tappioon kasvaa isosti. Itsellä ei ole käsitystä, tehdäänkö tätä liigaseuroissa ja kuinka paljon, mutta huomion kiinnittää esim. tuo Ässien halliosakekauppa. Kun hinta on 5 000 000 noin ja Ässille velkojen kuittaamisen jälkeen jää vain kuusinumeroinen summa käteen rahoittamaan toimintaa, tulee väkisin mieleen, että siellä on toimintaa pumpattu pakosti velkarahalla yli budjetointien. Tarkemmin en tietenkään heidän tilannettaan tiedä, mutta tottakai korona seuraamuksineen on varmaan siellä taustatekijänä. Raamittaa se kuitenkin kykyä budjetointiin jonkin aikaa ja vaatii tarkan euron kausia tervehdyttämään, ellei siellä takana ole maksukykyistä lisärahan pumppaajaa toimintaan, yksittäistä tai ryhmää.
Ylläoleva huomio Ässien tilanteesta on siis ihan amatööripohjainen analyysi, enkä väitä tietäväni tuon taivaallista Ässien reaalisesta tilanteesta. Yritän vain tuonkin esimerkin voimalla avata millaisia merkityksiä itse noilla lisäbudjeteilla ymmärrän seurojen toimintaan, niin riskeihin kuin mahdollisuuksiinkin saada etua ja hattu päästä tietenkin asiassa onnistuvien seurojen varainhankinnalle, ison työn tekee myös ne mahdollisuudelle menestyä kaukalossa.