Olen aistivinani kahtalaista suhtautumista JYPiin ja JYPin tilanteeseen. Toinen ryhmä soittelee kuolin kelloja ja kaikki on paskaa paitsi kusi. Toinen taas hahmottelee täysin epärealistisia omiin suosikki - inhokki laskuihin perustuvia hahmotelmia hankinnoista ja ulospäin liikkeistä rosterista. Kovinkaan syvällistä ison kuvan pohdintaa saa hakea kissojen ja koirien kanssa.
Tähän kyllä haluaisin tarttua, kun Kalaputaasta jo muut hyvin kommentoivatkin.
Täällä keskustellaan kyllä mielestäni myös isosta kuvasta, mutta myös siitä miten se toimii yksityiskohtaisemmilla tasoilla ja miten osat kokonaisuutta toteutetaan.
Jos tarkoitat noilla suosikki-inhokki laskuilla minun tulevan kauden kokoonpanohahmotelmiani(?), niin pyrkimykseni näillä on nimenomaan herättää sitä keskustelua, kun kaikki peliliikkeet pyrin perustelemaan ja tarjoan tarttumatilaa. Nuo ovat minun valistuneita ja vähemmän valistuneita näkemyksiä ja oletuksia, joihin toivon myös eri mieltä olevien tarttuvan, jotta voin itse oppia jotain uutta erilaisista näkökulmista.
Isossa mittakaavassa mielestäni joukkue täynnä junnuja ei ole toimiva konsepti, koska ympäristö on helposti kaoottinen, jos liikaa itsensä etsijöitä on samaan aikaan joukkueessa. Siksi oma toiveeni onkin, että joukkue rakennettaisiin niin, että kehittyjille on rajattu vain kourallinen slotteja, josta kilpailevat, ja he pääsevät kehittymään toimivassa sapluunassa, jossa ympäriltä on turha sekoilu siivottu. Näin saadaan oman näkemykseni mukaan näistä Lamberteista ja Ottavaisista nopeammin sekä parempia heidän itsensä näkökulmasta että myös joukkueelle hyödyllisempiä osia, kun aimo annos energiasta fokuksesta ei mene joukkueen sekoiluun, vaan oma suoritus olisi mahdollisimman eristetty ja selkeä. On helpompi oppia Liiga-tasolle, kun ympärillä tasonmukaisesti toimii tukipelaaminen ja oma rooli on selvä. Ottavaisella voi hyvin myös olla omat vaikeutensa, jos itsekin vähän hairahtaa ja kentällä samaan aikaan Helenius ja Kemell tekee asioita myös vähän oman näkemyksensä mukaan. Tai Lambert, jolla vähän sooloilua on nähty enemmänkin edellä mainittuihin verrattuna. Jos siellä 2-3 jätkää viisikosta ei samaan aikaan tiedä miten tilanteet tulee voittavasti pelata, niin ei yllätä jos viisikkopelistä ei näy merkkejä ja omissa on ralli päällä.
Toinen oleellinen seikka on yksinkertaisesti se, että raakileita ei pidä nostaa avainrooleihin liian aikaisin, vaan korkeintaan muutamassa suojatussa roolissa voi Liiga-vauhdin opettelija A-nuorista ottelukokoonpanossa olla, muuten lainalla Mestiksessä isolla vastuulla. Näissä voi sitten harjoitusten ja peliestysten perusteella kilpailullisesti ansaita tilaa. Poikkeusnuoria lukuunottamatta mielestäni pitäisi pelata se Mestis "läpi" eli kyetä siellä tekemään hyvin tulosta, ennen vakipaikkaa Liigassa. Toki maistiaisia rotaation ja loukkien kautta saa olla.
Jos jotain taaksepäin katsellessa pitää miettiä, että mitä olisi tehty toisin, niin Honka, Valkeejärvi, Siikanen, Allen et cetera ovat saaneet vakipaikkansa Liigamiehistössä aivan liian aikaisin, kun taso ei ole ollut lähelläkään vaatimustasoa, jotta voisi olla osana rasvattua koneistoa. Vaikka puhutaankin, että jääkiekko on menossa nopeiden nuorten miesten lajiksi, niin puhutaan kuitenkin 22-25-vuotiaista, ei alle parikymppisistä pojankoltiaisista, vaikka pari superjunnua 17-18-vuotiaana ovatkin breikanneet.
