Kolmesta kentällä tarvittavasta menestyksen ydinpilarista meillä on tällä hetkellä käytössä yksi.Olen innoissani JYPin rohkeasti rakennetusta hyökkäyksen tulivoimaista sekä kylmäpäisestä Nikun hankkimisesta. Riskinotolle soisi palkinnon. Toisaalta en pane pahakseni, jos Rautakorven metodit ovat lopulta vanhentuneet. Potkut ukkelille ja raikkaasti sen jälkeen menestykseen.
- Ykköspakki Niku. Löytyy, suorittaa, johtaa puolustajien pistepörssiä.
- Ykkösmaalivahti Laurikainen. Loukkaantunut. Muutenkin nihkeä alkukausi.
- Ykkössentteri. Puuttuu. 2-3 -sentterit löytyvät ja suorittavat ihan hyvin. Nelossentterinä ekaa kautta pelaava junnu.
Puolustuspäässä JYPin pelaajisto koostuu kiekollisista pakeista tai omasta mielestään kiekollisista pakeista. Ns. varmat suorittajat ja maalin edessä poikkaria antavat puuttuvat.
Mitä tulee Rautakorpeen. Kentällä joukkue on pystynyt toteuttaa toisteista pelitapaa, ts. hidas lähtö kiekolla ja rintamahyökkäys ja vastaavasti joko korkea karvaus tai passiivinen träppi keskialueella.
Mutta ei oikein toimi, ainakaan vielä: hidas lähtö antaa vastustajille mahdollisuuden karvata korkealta ja riistää kiekko. Jos lopulta päästään liikkeelle, vastustaja ehtii ryhmittyä keskialueelle. Vastaavasti passiivinen träppi keskialueella hajosi viimeksi tänään, kun SaiPa tuli vauhdilla norsukiekolla ohi rintaman.
Korkea karvaus tuottaa parhaimmillaan ihan hyviä kulmamyllyjä. Mutta ylivoimaa ei saada, koska liigan tuomarilinja.
Alivoima JYPillä sakkaa todella pahasti, ainakin omassa päässä. Siinäkin on tietty kuvio ja pelaamisen tapa, mutta ei toimi sekään.
Mutta kausi on pitkä ja pelejä riittää. Kaikkia joukkueita pystytty haastaa. JYPin joukkue vaatii paria onnistumista ja voittoa putkeen, niin usko omaan tekemiseen palaa ja sitten alkaa tapahtua.
Potkuja ei nyt varmasti olla antamassa, tässä on viiden vuoden sisään joku 8 ukkoa käynyt koittamassa. Tuskin edes Marjamäki kääntäisi tätä laivaa, jos Rautakorpikin lopulta epäonnistuu.