En kuitenkaan osta sitä että viivapelaaminen oli monesti luokatonta. Tuo on hyökkäävän pakin selkäytimessä ja tuon profiilin pakki pystyy löytämään sen fiksuimman ratkaisun vaikkei täydessä tikissä ole.
Voin olla ihan väärässä, mutta eikös juuri näihin aikoihin ns. peittopeli ollut liigassa taktisesti tullut huutoon, eli sen lisäksi, että herran liikerata ja nopeus laukoa ei ollut entisensä, myös silloinen agressiivisempi laiturien peittopeli vei sitä tilaa ja aikaa entisenlaiselta piiskan laitolta. Nykyäänhän kovin harva tervekään pakki ei kaksista prosenttia viivavedoista maalille saa, jos puolustava joukkue tekee hommansa oikein omissa. Tämä vielä sijoittui sopivasti aikaan, jossa JYPin peli mureni kehityksen myötä muutenkin, kuin korttitalo hidastetussa filmissä, eikä tuottanut oikein millään suunnalla enää entisenlaista vaikutusta, esim. se kuuluisa "hurrikaani prässi" joka kääntyi lähinnä surkuhupaisaksi itsensä ulos pelaamiseksi, kun peli kehittyi taktisesti.
Nykyään homma on entistä enemmän viisikkotekemistä, eikä sen suurempaa etua tuo yksittäinen viiva Vatanen kuin satunnaisesti, paitsi jos hallitsee sen viisikkotekemisen oikeasti. Yleensäkin ajatus, että nykykiekossa tehdään tulosta jollain yksittäisillä superhessuilla on, noh, vanhanaikainen. Jos pelitapa istuu ja viisikko osaa toisiaan lukea, voi yksittäinenkin hurja saada isoakin tulosta aikaiseksi omalla lahjakkuudellaan, mutta jos ei palikat osu kohdilleen, niin rahaa kuluu enemmän kun tulee tulosta, vaikka kuinka asenteella puuskuttaisi kenttää ympäri.
Viivapelote nykykiekossa on ihan eri asia, kuin joskus ammoin, eikä se kiteydy siihen, että osaa välttää blokit, vaan siihen, että osaa löytää kiekottomat, eli tukipelata omalta tontiltaan viisikolle.
