Vatasta ei ole enää hirveästi voinut hehkuttaa, mutta väitän hänen olleen kriittinen tekijä JYPin mestaruusjunalle 11-12. Se kevätkausi oli ihan tajuton peliaikojen(ylivoimat ja alivoimat) ja tehojen osalta. Antoi periaatteessa yksin mahdollisuuden sille että Tuppuraisen tai Perrinin ei tarvinnut piiputtaa ennen poffeja ja myös hytöset eivät saaneet liikaa paineita.
Poffeissa sitten ratkoi yksin ensimmäiset kaksi peliä ja varsinkin Porissa pelattu toinen peli oli puhdas Vatanen-show. Olisikohan hankkinut 6-7 jäähyä ja ihan selkeitä. Ja teki elintärkeän avausmaalin. Sitten Aho mokasi ja peluutti Vadua kun sarja oli jo ohi ja loukkihan sieltä tuli.
Joukkue oli kuitenkin jo tuossa vaiheessa ilmiliekeissä jo Näkyvä veti lähes vadumaista roolia.
Mutta pointtina oli tuo yhteishenki ja miten yksilö voi syttyä ihan järkyttävästi kun kokee ykkösasiaksi auttaa joukkuetta kaikin tavoin.
Tuo yhteisöllisyys on minusta ainoita asioita joita menneisyydestä kannattaa poimia nyt mukaan. Joukkueen menestykseen ei usko kukaan ja tuo on hyvä ärsyke. Ei todellakaan mitalipelejä kannata odotella, mutta kasvua ja kehitystä tuohon suuntaan.