Hämmästyttävällä tavalla tämä uusi JYP on onnistunut voittoja raapia. Eilen Jukureita vastaan nihkeä alku, ja vaikutti siltä, että pelitaktisesti lähdettiin aluksi peruuttelulinjalle. Toisessa erässä kentälle kirmasi huomattavasti sähäkämpi porukka, ja kolmannessa karvaus oli nostettu tarpeeksi korkealle tukahduttaen Jukureiden hyökkäykset täysin.
Alivoima toimii uskomattoman hienosti, ja muutoin nihkeästi pyörinyt YV:kin onnistui kertaalleen, mikä tulostaululla näkyi ratkaisevan voittomaalin verran.
Omassa päässä Ruusu pomputtelee edelleen, mutta pakisto onnistuu jatkuvasti siivoamaan irtokiekot omille. Vastaavasti Ruusu ottaa hienosti läpiajot kiinni ja ottanuyt myös useita onetimereita ja vastaavia.
Ottelun alla (täysin kujalla ollut) selostaja katsoi, että "ei ole Ruusulla alkukausi lähtenyt ruusuisesti", torjunnat vain 89% ja päästettyjen maalien ka 2.9. Eihän se tilastollisesti näytä miltään, mutta niin vaan ollaan sarjassa viidensinä ja Ruusu ollut yksi takuumiehistä. Ei se aina kaunista ole, mutta tuloksen takaa.
Jotain huomioita kenttäpelaajista:
- Turkulainen - ei edelleenkään ole aivan ytimessä, mutta ehkä se loukki vaikutta. Pelinopeudessa ei vielä riitä. Muutamia välähdyksiä, ja hienoa ajatella, että kun Jerrykin löytää vireensä niin joukkueen tehokkuus paranee entisestään.
- Gardiner - kovasti se yrittää, mutta kaksinkamppailuissa häviää. Pitäisi pelata ehkä enemmän sitä sniperin tonttia kuin laitavääntäjää.
- Lahtinen - ok, he's a keeper. Nyt on työhaalarit jalassa ja veivit iskussa.
- Honka - kuten tuolla joku totesikin, vaivihkaa pakkien pistepörssin kakkonen. Lukee peliä hyvin, voittaa kaksinkamppailut, kiekollisena ihana.
- Salonen - nyt se rähinä ja kähinä ja sijoittuminen on kaikki sellaista, mikä palvelee kokonaisuutta.
- Nuoriso-osastoa on vaikea olla kehumatta liikaa. Helenius on vuoden päästä änärissä, samoin tietty Kemell. Siikanen on ihan saakelin hyvä, maalien lisäksi voittaa kaikki kaksinkamppailut. Valkeejärvi tekee asioita hienosti.
- Kalapudas - mainio!
Ja tietty sulkaa valmennuksen hattuun. Joukkue pystyy kesken pelin muuttaa täysin vaivattoman näköisesti karvauksen keskialueen sumpusta hurrikaaniprässiin ja takaisin vaikka kautta on pelattu vasta 12 matsia. Puolustuspäässä kiekollinen rohkeus on olemassa ja taito sitä suorittaa (no, eilen tuli hasseja useammalle), ts. paineen alta päästään ylös, koska kiekottomien tukitoimet ovat vieressä. Silti, jos tarve tulee, sieltä saa purkaa pitkänä. Hyökkäysalueella näkyy luovuutta mutta toisaalta suoraviivaisuutta - sen sijaan että hierottaisiin kulmissa, jokainen hyökkäys päättyy laukaukseen lopulta. Ja ne jalat, jalat - koko ajan tikkaa.
On tämä ihmeellistä aikaa. Uuden Hippoksen pohjia valaessa voisi pari patsaanpaikkaa varata sinne.
