Enemmän kuin ketjukoostumukset, minua huolettaa nyt nämä pelitapa-asiat tätä kautta silmällä pitäen.
En ole joulutauon jälkeen nähnyt kuin kotipelin Tepsiä vastaan, mutta mitä olen kuullut - ei sinne sitä kiekollisuutta ole yhtään lisätty. Joka on minusta ihan ok tulkinta Aholta siitä, mihin tällä materiaalilla parhaimmillaan päästään. Jos halutaan paras irti pelaajista Vatanen, Hytönen, Tuppurainen, Louhivaara, Perrin (sattumalta siinä taisi tulla nimetyksi tärkeimmät pelaajamme hyökkäyspäähän Pesosta lukuunottamatta), nopea vastahyökkäys taitaa olla paras ase. Sama koskee myös alempien ketjujen Sipiläistä, Jääskeläistä, Riskaa, Jaatista. Mitä vähemmän hierotaan omassa päässä, sitä varmemmin nämä nopsakintut hakeutuvat oikeille mestoille nopeammin kuin vastustajan puolustajat. Pelataan vaan pystysuunnan kiekkoa, mutta otetaan järki käteen aiemmin kirjoittamissani tilanteissa kun on tulossa vaihto tai tuo nopeasti ylös pyrkiminen aiheuttaisi 1 vs. 4 tms. alivoimahyökkäyksen.
No entäs nyt sitten... Totuus vaan on se, että seuraavan neljä - kuusi viikkoa meidän hyökkäys (aivan oikein, hyökkäys) pelimme ehkä tärkein ase Sami Vatanen on poissa. Noiden viikkojen aikana emme voi saavuttaa kuudetta sijaa, mutta voimme sen jo hävitä. Nyt ollaan jätkät (ja Vanhapuuma) ihan oikeasti kusessa. Kun Sami Vatanen on pelannut joka ottelussa tuon 25 minuuttia, hän on tuonut hyökkäyspeliimme sen nopean rytmin ja on ollut yhdessä edellä mainittujen nopeakinttuisten kanssa tärkein sen hyödyntäjä. Hän on antanut ne kovat pystyavaukset Tuppuraiselle, Pesoselle, Perrinille ja myös Hytösen kentälle. Seuraavan reilun kuukauden ajan näitä ei sitten tule. Seuraavan kuukauden ajan meidän hyökkäyksiin lähdöt lähtevät siten, kun ne lähtevät silloin kun pakkiparina on esim. Malmivaara - Viitanen. Hyökkääjät joutuvat kelaamaan vauhtia alhaalta, puolustajat eivät uskalla antaa sentterille keskustaan vaan purkavat melko paineettomissakin tilanteissa laidan kautta keskialueelle, pakki-pakki -syöttöjä ei tule vaan kiekkoa pelataan heti ylös ja laiturit tulevat vastaan kun pitäisi olla menossa toiseen suuntaan.
Tämä on nyt se tilanne, että jos Aholla on ollut takataskussa harjoitteita kiekolliselle pelille, hidastamisille, palauttamisille ja viivelähdöille, käytä niitä! Joka helvetin paikassa, koko ajan. Me olemme nyt pakotettuja pelaamaan hitaammin, koska emme saa kiekkoja hyökkääjille kovaan vauhtiin. Meidän on pakko opetella kiekollista, yksinkertaista peliä, koska meillä ei ole enää sitä timanttia, joka pelasi kiekollista vaikeiden syöttöjen peliä. Tämä on SM-liigan parhaan puolustajan merkitys. Se, miten pelaamme Vatasen palattua rosteriin, on toisarvoista. Jos otamme kuukaudessa kärsään niin paljon, että kutossija katoaa, Vatasen tulo sotkee taas lisää kun pelitapaa on säädetty ja pitää taas uudestaan säätää Vatasen palattua. Jos olemme mukana kotietu- tai edes siinä kutossijan taistelussa kuukauden päästä, Vatasen paluu tuo meille mahdollisuuden pelata kahta rytmiä.
Toinen juttu keskustelusta näistä iäkkäämmistä kolmos-nelosketjuista vs. Akatemia-löydöistä. JYPin Suomen mestaruudesta tulee keväällä kuluneeksi kolme vuotta, mutta kolmessa vuodessa tämä liiga on taas muuttunut ihan älyttömästi. Tai nyt siellä kärjessä taas pelaa näitä massijoukkueita, joita ei kylmää pistää järkyttäviä rahoja alempiin kenttiinkään. Katsokaa ny - Redenbach HIFK:lle. HIFK:n sentterit ovat Granlund, Redenbach, Wirtanen, Hirschovits, Liivik. HIFK:n nelossentteri pyörittäisi meillä kakkosylivoimaa itseoikeutetusti, jopa ykkösylivoimaan olisi tyrkyllä. Ihan sama mihin järjestykseen nuo pistää. Pelsu hankki Pikkaraisen. Meillä ajatellaan JYPissä kukkaronmyötäisesti niin, että kaksi ensimmäistä ketjua tekee pinnat ja sitä kautta tuloksen, kaksi muuta pitää nollaa. Eikä näiden kahden kärkiketjun jätkille pystytä edes vakavaa haastetta alemmista kentistä antamaan, tasoero on niin selkeä. Ja jos ollaan tappiolla, kavennetaan kolmeen ja peluutetaan kahta ensimmäistä ketjua puhki. Vaikka hyökkäyspäässä jako on noin selkeä, eikä kaksi alempaa ketjua siellä pääse mellastamaan, silti näitä kärkiketjujen jätkiä on pakko kuormittaa vielä alivoimallakin.
Kyllä noilla kärkijoukkueilla alkaa olla yksi ketjullinen enemmän hyökkäyspäässä ratkaisuihin kykeneviä äijiä. Toki se voi pitkässä sarjassa kääntyä vastaankin, kun jollain Hirsolla kypärä puristaa viiden pinnan tehoilla Tuomaisen ja Åstenin kanssa pyöriessä, mutta kun pleijarit alkavat, se on ihan sama mikä rooli on jäljellä - siihen tartutaan kynsin ja hampain. Kaikki käy. Ja onhan se siinä vaiheessa selvä, että kun pelataan sitä kolmatta jatkoerää, peliä ei voi pelata enää kahden kentällisen kautta. Jos kolme vuotta sitten oli tilanne se, että kahdelle kentälliselle piti maksaa isoja palkkoja ja kahdelle kentälliselle riitti palkkioksi lämmin ruoka ja uusi tuulipuku, tilanne on nyt muuttunut: kolmelle kentälliselle pitää maksaa vielä isommat palkat ja se yksi pelaa niillä tuulipuvuila. Meillä ei tulopuoli ole tainnut samassa suhteessa kasvaa, vaikka olen yrittänyt juoda olutta erätauoilla riittävästi. Meillä ei ole ollut varaa lähteä tuohon kilpavarusteluun (Hubacek on vähän siinä rajoilla, mutta kun menee heittämällä myös meidän kahteen kärkiketjuun ja sieltä pitäisi tippua tuulipukupalkkainen Louhivaara/Pihlman alas). Jos siis pelataan mestaruudesta, meidän kolmosketju on iäkäs, mutta selkään ei riitä nimet Asplund, Virtanen, Jääskeläinen. Siellä pitää lukea pihlman, redenbach, pikkarainen. Nelosketjuun sitten ne tuulipuvuilla pelaavat Akatemian miehet tai meritoituneet karhukoplalaiset.
No niin, nyt Urho pää tyynyyn. Huomenna pitää jaksaa hiihtää 25 km ennen hallille tuloa.
