Täällä kun on taas tämä ikuinen penninvenytys jauhanta päällä, että vois kuvitella olevansa laihian pallon palstalla, niin vois kai todeta, että se on maksettava, mikä hinta on, jämpti näin.
Näissä vaan herää ajatus, että jos se todella on noin tuskaa jypille pelata liigassa, niin mikä paha se ois pelata mestistä: omat pojat pääsis jäälle kehittymään varmemmin, eikä rahaakaan menis kun murto-osa liigamenoista, toisaalta tietysti olis kaikkein halvinta lopettaa kokonaan, kulut olis 0.
Sitten taas, jos aiheena on edelleen liiga ja sen vaatimukset, tuo turha lakki kourassa itkeminen ja mopokin maksaa horina olis paras lopettaa ja keskittyä olennaiseen.
Siis, jos jyp haluaa roikkua alemmassa keskikastissa, pullat on hyvin uunissa, keskikastiin vaaditaan vielä rekryteeräämistä muutaman ukon verran, pleijarijengiin, joka joskus saattaisi nousta välieriinkin vaadittais jo ihan erinäköistä satsaamista.
Vaihtoehdoista viimeinen oli käsittääkseni se, mihin 007-projektilla tähdättiin ja siinä tapauksessa satsaamisen pelaajapuolella tulisi olla aivan erinäköistä. Mahdotonta se ei mielestäni suinkaan ole, vaatii vaan töitä ja panosta organisaatiolta kaivaa jostain se kokonainen kokenut ja taitava kakkoskenttä ja maksaa se minkä se maksaa, joukkueessa on jo ne prospektit, joiden pitäs vielä vähän kasvaa ja ottaa niitä isoja saappaita kantaakseen, niin ettei joka vuosi tarvita ihan jumalattomia satsauksia ja kilpailukyky säilyisi. Hyvään runkoon on halvempi hankkia ne täydennykset, kun rakentaa tyhjästä.
Jos taas pysytellään tuolla säälipleijaritasolla, puuttuu enää ne pari pakollista virastyöläistä, joiden harteille sälyttää ne epärealistiset odotukset ja joita syyttää kauden jälkeen, kun taaskaan ei pärjätty tosipeleissä, totta kyllä tällä skenariolla voidaan olla siellä pisteautomaattiosastolla ihan yhtä todennäköisesti.
Itselleni on aivan sama, vaikka jyp pelaisi mestistä, aina sitä seuraisi kuinka homma menee. Tämä turha kitinä näistä resursseista vaan tuppaa ärsyttämään, jos ollaan mopo-osastoo, niin ollaan sitten, eikä tavoitella kuuta taivaalta, vaan ponnistetaan sieltä missä ollaan ja myönnetään tilanne rehellisesti, jos taas tavoitellaan jotain, niin tavoitellaan sitä, eikä itketä kateellisen pikkupojan tavoin naapurin tikkaria.
