Jos vitutukseen voisi kuolla, olisi tämä päivä se päivä ja tämä hetki se hetki. Henkinen harakiri-seppuku playoffs-paikan suhteen on lauantain esitysten varassa. Ja mikä huolestuttavinta, ei otteluun ole kuin yksi suosikki - Ässät.
Itse ottelusta jotain, jos tuota nyt pystyi otteluksi kutsumaan. Rahat takaisin moisesta paskasta tai tuosta pitäisi maksaa katsojalle että sitä suostuisi katsomaan. HPK pelasi rautakorpitaktiikkaa, mutta puolustuksena sanottakoon että niinhän lähes kaikki pelaavat vieraissa tätä nykyä. Tosiasiassa JYPin tahto ja yritteliäisyys olivat niin lammasmaisia, että HPK:n pihdit näyttivät paljon pitävimmiltä, kuin ne oikeastaan olivatkaan. Kaksinkamppailut olivat yksinkamppailuja, sillä ei näyttänyt touhu kiinnostavan. Tuntui kuin JYP olisi katsonut sarjataulukkoa tai viime otteluja kerhoa vastaan ja päättänyt että "me ollaan hävitty tää pjeli". Ja oikeassa olivat. Tosin en minäkään tästä pelistä mitään odottanut, joten sikäli pitäisi olotilan olla siedettävä. Mutta eipä ihan tällaista kyytiä osannut odottaa!
Tätä kertovat jo Puurulan torjunnat. Puurulalle tullut nollapeli on vääryys, miehen ei tarvinnut sen eteen paljoa hikeä vuodattaa. Vastapäädyn mies taas pisti verkon heilumaan - pari helppoa meni, ja Oulussa nähtyä venymistä huikeisiin torjuntoihin ei tapahtunut. Mutta ei kaikkea voi Nikkilän piikkiin laittaa - nolla tehtyä maalia kuvaa kaiken. Kyllä se yksi pitäisi saada, vaikka siellä olisi millainen barrikadi vastassa keskialueella!
Jotain kuvaa se, että JYPistä voi antaa puhtaat paperit vain Tremblaylle ja oikeastaan koko nelosketjulle. Niin Immoset kuin Koivusetkin nukkuivat ruususen unta - ritari kävi, mutta antoi nuijanukutusta. HPK näytti saaneen Pelicansista sen paremman sentterin - Keinänen vs. Koivunen tyrmäysvoitolla Hämeenlinnaan. Veteraaniosasto on ollut JYPistä viime peleissä ulkona kuin Laaksonen...
Ylivoimaa oli, muttei oikeastaan ollut. HPK pääsi kerran ylivoimalle, about 6 sekuntia ja laatta repussa. Helppoa kun sen osaa. Tänään JYPiltä ei onnistunut mikään, ja HPK:lta kaikki. Mutta paremmalle joukkueelle näin tuppaa käymään. Parhaiten Kerhoa kuvaa sana määrätietoinen: tiedettiin mitä kiekolle pitää tehdä, tiedettiin keskialueen sumpun teho JYPpiä vastaan ja pisteenä iin päälle vielä maalintekokin onnistui kuin vettä vaan.
Ottelun laatu ei ollut häävi, enkä sano tätä vain siksi että tuli turpiin. JYPillä maalipaikkoja korkeintaan kaksi-kolme, Kerholla suunnilleen kahdeksan - aika vähän jopa SM-liigaotteluksi. Kerho oli paikoissaan tappavan tehokas, lisäksi Nikkilälle meni pari helppoa. Keskialueella kohellettiin ja nurkissa painittiin, joten siihen nähden lukemat repsahtivat yllättävän suuriksi. Huoletta voi kuitenkin sanoa, että on oikeastaan parempi, että tällaisen limbon esittävä joukkue saattaa jäädä playoffien ulkopuolelle. Turhaan siellä oltaisiin pilaamassa parempien joukkueiden kuten Kerhon kekkerit. Toisaalta, kun kauden surkein peli on pelattu, niin tuskinpa tällainenkaan putki kestää pitkään. Suoritustason ihmeellinen pomppiminen kun näyttää olevan tavaramerkkimme. Kuvitella, että samainen joukkue voitti HIFK:n viikko sitten 3-1...
Toivoa sopii, että joukkueen selkäranka löytyy lauantaiksi. Nyt olisi käyttöä yhdelle keikka-Jortikalle, joka piiskaisi huudollaan velliperseisiin liikettä. Jos silloin tulee takkiin, niin kausi pakettiin, paketti Honolululle ja jääkiekkoa en halua nähdä kuin toukokuussa. Syvälle (hurrikaanin muotoiseen) sydämeen sattuu...