Tämän päivän peli oli kyllä jotain sellaista, mitä ei tällä kaudella ole Hippoksella koettu. JYP oli pelillisesti altavastaaja, mutta niin vain käänsi ottelun kotiin vajaamiehisenäkin. Joku voisi sanoa, ettei voitto ollut pelitapahtumiin nähden ansaittu, mutta toisaalta HPK:n hallinta oli pitkälti näennäishallintaa.
Mikään joukkue ei ole pyörittänyt JYPiä tällä kaudella niin totaalisesti kuin HPK puolentoista erän verran. Toisaalta kun JYPin liike ei riittänyt, pelaajat ryhmittyivät maalin eteen ja väänsivät kerran toisensa jälkeen kiekon kulmaan tai siniviivalle, josta lauotut vedot Wallinheimo torjui tai jotka menivät ohi. Vapaita vetopaikkoja ei hallinnan määrään nähden lähietäisyydeltä tullut kovinkaan paljoa. Toki vetoja tuli, mutta usein puolen potkun perässä oli JYPin puolustaja, joka kykeni koukkimaan HPK:n hyökkääjää tai lyömään tämän mailaan niin, että veto epäonnistui tai meni ohi. Vaikka Wallinheimon torjuntalukema kohosi isoksi, paraatipelastuksia ei tarvinnut ottaa sen enempää kuin joissakin peleissä, joissa torjuntoja on tullut yhteensä noin 20.
HPK oli toisaalta erittäin vaarallinen, mutta joukkue ei kyennyt rikkomaan JYPin oman alueen puolustusmuuria. Pyörityksen määrään nähden olisi pitänyt tehdä monta maalia, mutta vieraat eivät keksineet muita keinoja kuin sen, että pelataan kiekko viivalle ja lauotaan sieltä. Jotenkin ainakin itseni valtasi Kerhon pahimman pyörityksen aikana samanlainen olo kuin JYPin alivoimaa katsoessa alkukaudella - vastustaja pyörittää miten tahtoo, mutta kuitenkin on aika rauhallinen olo, koska avopaikkoja ei vain tule. Ja Wallinheimo on kuitenkin aika varma maalivahti, joka pitää pelata ulos että maalin voi tehdä.
Parannettavaa HPK:lla jää puolustajien kiekolliseen peliin. Paitsi että tulivoimaisemmalla puolustuksella olisi tehty pari maalia viivalta pyörityksen aikana, niin oman alueen syötöt olivat varsinkin ensimmäisessä erässä karmean huolimattomia. En ole tällä kaudella nähnyt Hippoksella kuin KalPan syöttävän helppoja syöttöjä niin huonosti, että paikallaan seisovalle JYPin hyökkääjälle napsahtaa kiekko suoraan lapaan silloin, kun vierasjoukkueen pakki yrittää omalla alueella helppoa syöttöä pakkiparilleen. Harmi vain, että huonon jään takia JYP ei näitä harhasyöttöjen jälkeisiä avopaikkoja hyödyntänyt. Kiekko hukkui niin Lahdella kuin Piispasellakin.
JYPiä voi kehua henkisen puolen vahvuudesta, mutta toisaalta jokainen JYPin maali oli aika karkea moka HPK:lta. Ensimmäisessä maalissa Niskavaara sai sekuntitolkulla odottaa b-pisteen alakaarella maila jäässä ilman, että Kerhon alivoimanelikkoa olisi kiinnostanut ottaa noussutta puolustajaa kiinni. Toisessa maalissa Wiikman torjui löysän viivavedon aivan suoraan Hytösen lapaan, ja Hytönen sai nostaa rauhassa tyhjiin. En valitettavasti nähnyt, kuka Kerhon senttereistä hävisi ensin 100-0 aloituksen Hytöselle ja viiden sekunnin päästä oli hukannut miehensä niin pahoin, että tämä pääsi vapaasti maalintekoon, mutta tämän keskushyökkääjän piikkiin menee toinen maali. (EDIT: Jatkoajan kuvakoosteesta näki, että kyseinen sentteri oli tähtihyökkääjä Jukka Voutilainen.) Voittomaalissa taas HPK:n ykkösviisikko päästi JYPin puolustuksen heikoimman miehen Juha Salmun pujottelemaan läpi kentän vetopaikkaan eikä sitten saanut Grünniäkään pidettyä, kun paluukiekko tuli hänelle suoraan lapaan ja maali oli tyhjänä.
Tällaisella pelillä ei kovinkaan pitkälle pötkitä, mutta juuri nyt se ei kiinnosta, koska sarjakärki on kaadettu ja jääkaapissa on olutta.