Carlsson sinne tai tänne. Aivan sama kuin Sillanpään ja Tjärnqvistin kohdalla, pääongelma eli pelitapa, jonka kaikki osaavat, auttaisi huomattavasti enemmän kuin se, että ovet käyvät sisään kun lännen saluunassa. Se jos mikä, aiheuttaa sekaantumisia kentällä, ketjurulettia ja epäjatkuvuutta. En muista joukkuetta liigasta, joka olisi menestynyt siten, että rosterissa on käynyt vuoden aikana kaksinkertainen miehistö.
Voimme selitellä jonkin verran tappioputkea loukkaantumisilla, mutta todellisen ongelman voi ratkaista vain valmennus yhdessä pelaajiston kanssa. Tässä tilanteessa, kun Virtasella on jatkopahvi kourassa, on unohdettava helpoin paniikkiratkaisu eli valmentajanvaihtaminen. Lisäksi on turha haikailla Perrinin perään, vaikka se korpeaa edelleen.
Edelleen on suljettava ovet eli stopattava kehäraakkien ja muiden kolmosketjun pelaajien rahtaaminen, koska joukkue kehittyy nopeammin sisältäpäin, jos kehittyy. Toivotetaan kiitos ja näkemiin vaikka heti, mutta viimeistään herrojen vuokrasopimusten päättyessä. Mieluummin Akatemiasta pelaajaa korkoa kasvamaan virheistä välittämättä kuin rahalla tyhjää arpaa.
Ajan takaa ajatusta, että valmennus yrittää miettiä, mikä on mennyt pieleen ja kun päätelmät on tehty, aloitetaan heti muutosvalmentaminen, jolla voidaan menestyä, ehkä vasta ensi kaudella. Pelaajisto puolestaa voi istua alas kopissa ja päättää, rimpuilevatko kympin sakkiin pääsystä ja kukin miettii jo ensi kauden kuvioita vai yritetäänkö pelata jostain suuremmasta tavoitteesta. Prioriteetti menee niin, että valmennus ja heidän myytävä tuote eli pelitapa on ykkösasia ja toinen on se, että ostavatko pelaajat eli sitoutuvatko he tavoittelemaan pelitavan puitteissa pisteitä.