Viestin lähetti kimmo
Ensin JYP:n ikuisuusongelma:
Miten saada voittavista A-junnuista voittavia pelaajia myös miesten tasolle?
Niin, JYP:n ikuinen ongelma kiteytyy tuossa lauseessa. JYPin A-junnuista ei ole vuosiin tullut yksilötasolla loistavia tähtipelaajia, kuten esim. HIFK:ssa ja Kärpissä. Omat lahjakkaat junnut ovat taantuneet noustessaan miesten tasolle ja vaihtaneet sitten seuraa, jossa osaavan valmennuksen kautta saa itseluottamusta ja uskoa omiin taitoihinsa.
Tuomas Pihlmanista ei voida puhua poikkeuksena, odotin itse mieheltä paljon enemmän tällä kaudella, kuin mitä hän pystyi näyttämään. Ei hän onnistunut mitenkään erityisesti.
Muutenkin JYPin edustuksessa pelaavat ja sinne tyrkyllä olevat tuppaavat olemaan niin sanottuja joukkuepelaajia, raatajia ja likaisen työn tekijöitä (toivottavasti Viljanen on poikkeus). Sellaiset valitettavasti jäävät SM-liigaan kolmos- nelosketjun puurtajiksi, ikuisiksi lupauksiksi. Ja vaikka he C, B ja A-junnuissa voittaisivat joukkueena kaiken mahdollisen, miehissä kehitys tyssää kädettömyyteen ja kaavamaisuuteen, jonka he ovat oppineet.
Tulevaisuuden tähtipelaajat ovat jo aikaisessa vaiheessa täysin erilaisia, sillä heitä valmennetaan erilailla. He rikkovat pelin normaalin kaavan ja rytmin, ovat vaarallisia aina. Mailatekniikka, luistelu ja pelisilmä ovat erittäin hyvällä tasolla jo A-junnuissa, ja samalla konseptilla menestystä tulee myös miehissä. He mieluummin kaartavat taaksepäin keskialueella ja hakevat uutta paikkaa, kuin lyövät kiekon sokkona vastustajan kulmaan, kun pienikin paine tulee päälle. Tuomo Ruutu on hyvä esimerkki tästä, samoin Jussi Jokinen.
Mistä sitten johtuu, ettei JYPistä tule taitavia tähtipelaajia miesten tasolle.
No, jos C-junnuista lähtien ruvetaan kavereille opettamaan keskialueen sumputusta, ohjauspeliä, asetetaan joukkueen etu yksilön edelle ja yksilötaitoharjoittelu jää paljon, liian paljon vähemmälle, niin menestyviä yksilöitä on turha odottaa.
Mitä väliä on, voittaako joukkue C-junnuissa mestaruuden tai pääsee play-offeihin, jos sen peli on kaavamaista, jo junnuissa tylsää peliä, jossa ei ole mitään ideaa, ja joka tuhoaa junnujen luovuuden ja itsensä toteuttamisen ja ennen kaikkea itselle hauskan jääkiekon. Paljon tärkeämpää on mielestäni se, että joku/jotkut joukkueen junnuista menestyvät SM-taitokisoissa, jotka mittaavat junnujen henkilökohtaiset kiekkotaidot. Niitä väheksytään, mutta ne juuri ovat niitä nuorien kiekkoilijoiden mukavimpia hetkiä. Niiden kautta syntyy taitojääkiekko ja yksilöt kehittyvät. Tai ei suoranaisesti, mutta kuitenkin.
Mielestäni oikea tapa valmentaa junnuja on, että valmentaja antaa kavereille vapauksia kiekon kanssa, mahdollisuuden toteuttaa itseään ja ottaa riskejä, ja harjoitukset keskittyvät suurimmalta osaltaan yksilötaidon kehittämiseen. Sen kautta, että kiekkoilu on hauskaa ja sitä saa itse toteuttaa haluamallaan tavalla, junnu myös haluaa pelata aina uudestaan ja uudestaan. Sitä kautta syntyy myös voittamisen kulttuuri. Pelaamisen pitää olla hauskaa.
Tätä perään JYPinkin junnu-harjoittelussa. Ettei keskityttäisi niin siihen, että saako se vasen laituri nyt ohjattua sen vastustajan hyökkäyksen siihen haluttuun paikkaan keskialueella, vaan siihen että Tommi Töppönen saisi pakkina mahdollisuuden avata peliä, vaikka kuljettaa se vastustajan alueelle jos muuta mahdollisuutta ei ole. Mutta ei annettaisi Tommille ohjetta, että heti kun saat sen kiekon omassa päässä, niin roiskaise se täysillä pleksin kautta pois sieltä.
Yksilötaitojen kehittämistä ENEMMÄN JYPin junnuvalmennukseen.
Vai voitteko väittää vastaan.