Muutenkin tuo kysymyksen asettelu kuvaa mielestäni vääristymää, jota on jo jonkin aikaa ilmennyt harmittavissa määrin. Ihan kuin musiikkia tai oikeastaan mitä vaan tehtäisiin vain saavuttaakseen maksimaalinen suosio ja näkyvyys. Aika hontelolla pohjalla on asian kuin asian tekeminen, jos näin olisi. Tokihan kehittymisen ja tätä kautta usein kasvavan suosion tavoittelu on ihan normaalia ja suotavaa, mutta ei se suosio siinä ole kaikki kaikessa, jos jotain tykkää oikeasti tehdä. Usein tehdään erittäin kovaa kamaa, josta kukaan ei tiedä mitään, jos kaupallista läpilyöntiä ei ole tapahtunut. Ja toisinpäin; kovaakin kuraa tehdään ja fanitetaan, jos artisti on suosittu. Sydämellään mukana jossain asiassa oleva tietää tämän, hyväksyy sen ja jatkaa tekemistään, niin kauan kuin tuntee itse tekemisellään olevan arvoa.
Cheekillä oli vähän piirteitä em. suosion maksimoinnin tavoittelusta itseisarvoisesti, mutta enpä usko, että se hänellekään viime kädessä oli kaikki kaikessa.