Sinne meni siis Mestarien liiga ja luvassa Eurooppa liigaa, tavoitteena voittaa kotistadionilla tämä pikkumestaruus. Liigan ensimmäisellä pudotuspelikierroksella vastaan asettuu lisää turkkilaisia lumenluojia, eli Trabzonspor. Pari aloittaa Torinossa, joten siellä olisi kiva löydä alkutahdit pistämällä 3-4 maalia omiin päästämättä yhtään itse. Sen jälkeen voivat vaikka taas lumihangessa ja kurapaskassa hävitä vaikka 2-0 jos sitä Turkin mafia suunnittelee.
Toisella kierroksella Juventus saa vastaansa sitten Fiorentinan, eli tylsästi tuttu vastustaja omasta liigasta. Toisaalta, revanssihenkinen pari olisi kyseessä, sillä Fiorentina voitti Juventuksen aiemmassa kohtaamisessa. Sen jälkeen on avoin mitä vastaan tulee, siellä on mm. Napoli, Tottenham, Shakhar ja Porto kovia nimiä. Liigan ennasuosikiksi Juventuksen kuitenkin nostan, syynä materiaali ja kotikenttäetu finaalissa.
Coppa Italiassa kaatui ensimmäisessä ottelussa jonkin sarjan edustaja Avellino, maalein 3-0. Ottelu oli turhanpäiväinen ottelu maan parhaan ja jonkun toisen välillä. Juventus sai peluuttaa vähemmän pelaavia kavereita, kuten mm. Simone Pepeä ja Ouasim Bouyta. Seuraavaksi tässä Coppassa vastaan asettuu AS Roma tai Sampdoria, riippuen miten pelaavat vuoden vaihteen jälkeen.
Serie A:ta johtava ja lopulta Scudeton voittava Juventus on sarjassa saldolla 14-1-1 liikkeellä. Sunnuntaina vastassa on vielä Atalanta ennen joulua ja uutta vuotta, peli pelataan vieraskentällä. Juventuksella on seitsemän ottelun voitto- ja päästämättömien maalien putki Serie A:ssa. Edellisessä ottelussa kaatui sarjanousija Sassuolo, jossa pelaa mm. Luca Marrone lainalla. Ottelu päättyi 4-0 torinolaisille, Carlos Tevezin tykittäessä hatullisen maaleja.
Sitten pitää taas ihmetellä, miksi Juventus ei vaan voi nousta maailman parhaiden joukkueiden joukkoon vieläkään. Kaikki elkeet ja aineet siihen olisi, mutta sellaisen joukkueen ei kuulu pelata tasan minkään tanskalaisseuran kanssa tai ratkaista jatkopaikan kohtaloa lohkovaiheen viimeisessä ottelussa. Real Madridin Juventus haastoi vahvasti, yhteismaalein 3-4 toki tuli takkiin.
Joukkueen maalivahtipelissä ei ole ainakaan ihan heti mitään huolta. Gianluigi Buffon on ajoittain näyttänyt pientä hiipumisen merkkiä, mutta viime aikoina hän on ennemmin ollut oma supermies itsensä. Marco Storari on hyvä kakkosmaalivahti, vaikkakin tälläisiä asioita ei tarvitse miettiä, kun Buffon on yhä maailman kolmanneksi paras maalivahti. Sitten kun Buffon lopettaa, on mielenkiintoista nähdä kuka ottaa tämän kovan roolin itselleen.
Puolustuspää on huippukunnossa, sekin on topparikolmikollaan yksi maailman parhaista. Italian maajoukkueenkin avainkolmikko Andrea Barzagli, Leonardo Bonucci ja Giorgio Chiellini tuntevat toisensa kuin omat taskunsa ja muodostavat tasaisen sekä hyvin toimivan yhdistelmän. Siihen päälle sellainen potentiaalinen Azzurri-toppari Angelo Ogbonna, joka antaa kovaa taustatukea maailman parhaalle puolustuskolmikolle.
Keskikentän laituriosastoko se suuri heikkous on? Sinne menisi kuin nenä päähän joku nopea maalintekijä, jolla on myös puolustushaluja sekä -taitoa. Kwadwo Asamoah tarvitsee maalintekovainun, jotta hän voisi olla tuollainen, muuten kova kaveri kyseessä. Hyökkäyspäässä olisi vain saatava enemmän taustatukea häneltä. Ideaalinen pelaaja tuohon olisi Gareth Bale, joka tietenkään ei seuraan ole tulossa. Nyt muita ihan kivoja, mutta ei riittävän kovia pelaajia ovat Asamoahin ohella Mauricio Isla ja Simone Padoin. Isla on väläytellyt mukavasti päästyään pelaamaan, mutta onko Islasta sitten maailmantähdeksi? Tuskin. Sitten joku Pepe alkaa olemaan jo menneen talven lumia.
Tuon keskikentän laituriston toinen puoli eli joku puolustaja, sekö on toinen probleema? Stephen Lichtsteiner on aivan huikea pelaaja, mutta jatkaako joukkueessa ja voisiko hän jättää ne turhat itseään kuluttavat juoksut väliin. Tapana on tuhlata omat energiat ja sitten tulla toisella puoliajalla vaihtoon. Frederico Peluso on ajoittain erittäin kova, mutta osaa olla myös turhanpäiväinen perus Atalantan mies. Paolo De Ceglie ei ole ottanut toivottuja kehitysaskeleita, vieläkään. Martin Caceres on ihan kiva, muttei tähti. Lisäksi osaa ratkoa yksin pelejä väärään suuntaan, eli tappioiksi.
Keskikentän keskustasta on turha puhua. Se on huikeassa kunnossa ja ei siitä sen enempää. Tai no jotain, Andrea Pirlo on maestro, muttei korvaamaton. Arturo Vidal osaa dominoida sarjaa kuin sarjaa, Claudio Marchisio pelailee mahtavalla tasollaan. Paul Pogba on nuori ja perkeleen lupaava, monipuolinen kuten kaksi edellä mainittua myös. Sitten esimerkiksi Marrone on pelaaja minun makuuni, mutta tuolla tasolla ei valitettavasti tässä seurassa ole peliaikaa luvassa, valitettavasti. Bouy ja Fausto Rossi ovat tulevaisuuden taikureita, mutta miksi heidän pitää edustaa juuri sitä pelipaikkaa mikä on nyt ja tulevaisuudessa valmiiksi kova.
Hyökkäys on saatu myös kuntoon viime kesän hankinnoilla. Kaikenmaailman alessandromatrit, nicolasanelkat ja nicklasbendtnerit on heitetty hevon vittuun ja tilalle tähtipelaajia kuten Tevez ja Fernando Llorente. Heidän yhteispeli pelaa paremmin päivä päivältä. Sebastian Giovinco on ihan hyvä vaihtopelaaja, Fabio Quagliarella kanssa. Mirko Vucinic on mitä on, vitoshyökkääjä.
Eli mikä on vikana? Nuo keskikentän laitapelaajatko? Valmennus, no ei, Antonio Contessa ole mitään vikaa. Pelisysteemi, toimisiko esimerkiksi 4-2-3-1 tai 4-3-3 paremmin? En tiedä.
