Uusi kausi lähestyy vinhaa vauhtia ja ketju yhä avaamatta. Tai no, ei enää.
Kausi 2013-14 oli Serie A:ssa menestys. Kolmas scudetto putkeen kaikkien aikojen dominoivimmalla esityksellä. Kotimaan liigassa paukkui sata pistettä rikki ensi kertaa ikinä ja taisi olla ensimmäinen kerta myös, jos lasketaan mukaan muut Euroopan suursarjat. Lopullinen saldo siis 102 pistettä ja ainoa todellinen haasta, AS Roma, jäi 17 pisteen päähän.
Erityisesti meno oli huikeaa, sillä kaikki 19 kotiottelua päättyivät torinolaisten juhliin. Maalinteko sai aivan uutta ytyä edelliskesän hankintojen myötä, ainakin Serie A:ssa. Ennen kauden alkua Supercoppassa Juventus murskasi Lazion. Coppa Italiassa joukkue ei yltänyt tällä kertaa edes välieriin asti.
Euroopan kentillä ei sitten meno ollutkaan yhtä loisteliasta. Juventus kärsii siitä, ettei Euroopassa ole tullut menestystä vuosiin. Tämän myötä siis joukkue on kakkoskorissa Mestarien liigan arvontalohkoissa ja sai Real Madridin, tulevan mestarin, lohkoonsa. Mutta ei Real Madrid kuitenkaan yksin jättänyt torinolaisia alkulohkoon, vaan lopulta historiallisen paskalla kentällä pelatussa ottelussa Galtasaray lähetti Juventuksen lohkokolmosena Eurooppaliigaan.
Ei sekään ehkä huono asia ollut, olihan tähtiin kirjoitettu tuleva finaali, jossa joukkue pääsee kotikentälle. Mutta ei Euroopassa vain toimi peli, sama maalinteko mikä kotimaassa toimii, ei toimi ulkomaalaisia vastaan. Joukkue käveli välieriin, jossa lopulta Benfica puolusti Juventuksen nollille kotiyleisön edessä. Kyseessä oli koko kauden ainoa kotiottelu, jossa Juventus ei maalinteossa onnistunut lainkaan.
Näin ollen menestys jäi tälläkin kertaa Serie A:han. Kaikesta huolimatta tämä ryhmä ei ollut vieläkään valmis menestymään Italian rajojen ulkopuolella. Ei menestynyt Juventus-miehet maajoukkueissakaan, MM-kisoissa Brasiliassa. Kaikkiaan 12 Juventuksen pelaajaa kisoihin lähti ja seitsemän, mukaan lukien kuusi italialaista, palasi jo alkulohkon jälkeen kisoista. Neljä seuraavaa putosivat ensimmäisellä pudotuspelikierroksella ja vain yksi eteni puolivälieriin asti.
Mutta nyt on aika kääntää katseet kaudelle 2014-15. Joukkue ei ole kokenut yhtään menetyksiä, vielä. Synkkiä pilviä on kuitenkin ilmassa, kun suurpelaajat kiinnostavat Englannin Valioliigassa. Mutta käydään joukkue läpi pelipaikoittain.
Maalivahtiosastolla ykkösmiehenä seisoo jälleen kerran ja yhä Gianluigi Buffon. Kärsi kauden aikana pienistä vammoista, mutta pelasi silti hyvän kauden. Buffon itse puhui pelanneensa uransa parhaan kauden, siihen nyt ihan en yhdy. Kakkosmiehenä jatkaa Buffoniakin vanhempi janari, Marco Storari. Pääsi ihan kivasti pelaamaan ja pelasi hyvin. Joukkue kaipaa kuitenkin uutta tuulta maalivahtiosastolle, Buffon ei enää montaa vuotta Juventusta kannattele. Maajoukkueura tuli jo päätökseen ja tämä saattaa olla viimeinen kausi seurajoukkuetasollakin. Vielä en kuitenkaan usko Juventuksen lähtevän maalivahtikaupoille, mutta viimeistään ensi kesänä on jotain tässä tapahduttava.
Kolmen puolustajan linja on tuttua tavaraa myös. Otsikkohin haluamattaan noussut Giorgio Chiellini, erinomaisen viime kauden pelannut Leonardo Bonucci ja vammoista kärsinyt Andrea Barzagli muodostavat jälleen tämän kovan BBC-kolmikon. Varalla on Angelo Ogbonna, erittäin hyvä pelaaja hänkin. Ei huolta, Juventus ei tule taaskaan kaatumaan puolustuslinjaansa.
Laitaosastolla riittää tungosta myös. Stephen Lichtsteiner on pelipaikallaan maailman parhaimpia ja häneen liittyneet siirtohuhut ovat laantuneet olemattomiin. Martin Caceres pelasi kaikesta huolimatta vahvan viime kauden ja haastaa Lichtsteineriä. Mauricio Islaa en tahtoisi itse laskea pois puheista, mutta häntä huhutaan vahvasti lähtijäksi joukkueesta. Isla oli MM-kisoissa erinomainen, eikä loppukausi Serie A:ssakaan huono ollut. Sen sijaan Federico Peluso on varma lähtijä, paluu Atalantaan tapahtumassa lähiaikoina. Kwadwo Asamoah on viimeinen laituri. Paljon muita hyökkäävämpi, mutta pelasi MM-kisoissa ihan laitapakin roolissa. Asamoah paransi paljon ja on kehittymässä todella kovaksi pelaajaksi. Laituriosasto tullee saamaan lisää kilpailutilannetta, kun Patrice Evra on lähes varma saapuja. Paolo De Ceglie ja Reto Ziegler lähtevät luultavasti, mutta heidän vastuunsa olisi muutenkin ollut pieni, ellei olematon erityisesti Zieglerin kohdalla.
Keskikentän kova nelikko on maailman luokkaa, aivan kirkkainta kärkeä. Ainakin vielä, tässä ne synkät huhupilvet ovat rieasana. Andrea Pirlo on maestrona yhä joukkueessa parin vuoden ajan, vaikka maajoukkueura tuli jo päätökseen. Torinon prinssi, Claudio Marchisio, on toinen varma jatkaja. Hänen alkukautensa oli todella vaikea, mutta vauhti kiihtyi lopulta ennennäkemättömään kovaan vireeseen. Kaksikon ohella huikeaa nelikkoa täydentävät Arturo Vidal ja Paul Pogba. Vidal on ehkä pelipaikkansa maailman paras pelaaja ja ei ihme, että kiinnostaa muuallakin. Kovasti ollaan häntä viemässä Manchester Unitedin suuntaan, toivon tämän olevan vain englantilaista toiveajattelua. Pogbaa povataan tulevaisuuden kultaisen pallon voittajaksi, mutta hänkin kiinnostaa Valioliigassa. Hänen kintereillään ovat Vidaliakin isommalla rahasummalla Manchester City ja Chelsea. Mutta en tahdo uskoa Pogbankan lähtöön. Vaikka aina joku neljästä joutuu istumaan penkillä, en näe sitä ongelmana. Pirlon vauhti laskee ja häntä peluutetaan entistä vähemmän Serie A:n rupusakkeja vastaan. Kun hänen on aika lopettaa, Pogba on silloin kehittynyt varmasti huikeaksi pelaajaksi. Tällöin Marchisio-Pogba-Vidal -kolmikolla voi huoletta jatkaa.
Keskikentällä on muitakin pelaajia, mutta hirveästi ei peliaikaa heru tuon tähtinelikon takaa. Siis jos kaikki neljä pelaavat joukkueessa ensi kaudellakin, mihin uskon niin kauan kunnes jonkun lähtö on satavarmaa. Simone Padoin ei välttämättä jatka, toisaalta ei tule ikäväkään. Nuori tulevaiduuden nimi Fausto Rossi ei ole vielä valmis Juventus-ryhmään, joten päässee taas lainalle jonnekin peliajan perässä. Kingsley Chioma, nuori ranskalainen, on jo joukkueeseen saapunut. Pelannee muutaman kauden ajan jossain lainalla, ennen kuin hyppää Juventuksen paitaan. Ouasim Bouy maininnan arvoinen myös, tilanne sama kuin kahdella ensin mainitulla. Tämän hetken ykkösvarapelaaja Juventuksessa tälle pelipaikalle on Luca Marrone, oma kasvatti, joka saapui takaisin Sassuolosta. Simone Pepeä tuskin tarvii enää miettiä.
Hyökkäys parantui rutkasti viime kaudelle ja nyt tätä yhä kuitenkin ongelmallista osastoa parannetaan yhä. Carlos Tevez tuli vuosi sitten halvalla ja osoittautui huikeaksi pelaajaksi myös Juventuksen väreissä. Selvä ykköshyökkääjä, maailmanluokan pelaaja. Iski rutkasti maaleja, mutta valitettavasti vain Serie A:ssa. Fernando Llorente oli toinen tekijämieshankinta ja toinen kahdesta kovasta kokeneesta hyökkääjästä nyky-Juventuksessa. Hänellä oli ensin vaikeuksia päästä vauhtiin uudessa seurassaan, mutta oli loppukaudesta hyvä. Oli jaettu ykkönen Euroopan suurien liigojen päällä tehtyjen maalien tilastossa. Mitäs muita hyökkääjiä sitten onkaan? Pablo Osvaldo tuli lainalle kesken kauden, mutta ei oikein ollut sitä mitä Juventus tahtoi, mutta saattaa jatkaa joukkueessa. Sebastian Giovinco ei vieläkään löydä itseään Juventuksessa ja siirto muualle on mahdollinen, ellei jopa todennäköinen. Mirko Vucinicilla ei ole enää annettavaa joukkueelle, saati Fabio Quagliarellalla. Eli siis hyökkäyksen kärki jatkaa, muiden tilalle uusia tuulia. Alvaro Morata on hyvin todennäköinen uusi hankinta, erittäin mielenkiintoinen sellainen. Nuori espanjalainen saapuu Real Madridista ja voi osoittautua todelliseksi tähtihankinnaksi, tulevaisuus voi olla erittäin valoisa. Lisäksi Juventukseen saapunee Juan Iturbe, nuori argentiinalainen hyökkääjä. Erittäin mielenkiintoinen nimi, johon Juventus käyttämässä lähes 30 miljoonaa euroa, joka on nyky-Juventukselta paljon. Hyökkäys muodostumassa siis jännästi. Kaksi argentiinalaista taiteilijaa, Tevez ja Iturbe, sekä kaksi espanjalaista kliinistä viimeistelijää, Llorente ja Morata. Tuon nelikon lisäksi joukkueessa hyökännee siis Osvaldo tai joku muu kokenut italialainen.
Kausi 2013-14 oli Serie A:ssa menestys. Kolmas scudetto putkeen kaikkien aikojen dominoivimmalla esityksellä. Kotimaan liigassa paukkui sata pistettä rikki ensi kertaa ikinä ja taisi olla ensimmäinen kerta myös, jos lasketaan mukaan muut Euroopan suursarjat. Lopullinen saldo siis 102 pistettä ja ainoa todellinen haasta, AS Roma, jäi 17 pisteen päähän.
Erityisesti meno oli huikeaa, sillä kaikki 19 kotiottelua päättyivät torinolaisten juhliin. Maalinteko sai aivan uutta ytyä edelliskesän hankintojen myötä, ainakin Serie A:ssa. Ennen kauden alkua Supercoppassa Juventus murskasi Lazion. Coppa Italiassa joukkue ei yltänyt tällä kertaa edes välieriin asti.
Euroopan kentillä ei sitten meno ollutkaan yhtä loisteliasta. Juventus kärsii siitä, ettei Euroopassa ole tullut menestystä vuosiin. Tämän myötä siis joukkue on kakkoskorissa Mestarien liigan arvontalohkoissa ja sai Real Madridin, tulevan mestarin, lohkoonsa. Mutta ei Real Madrid kuitenkaan yksin jättänyt torinolaisia alkulohkoon, vaan lopulta historiallisen paskalla kentällä pelatussa ottelussa Galtasaray lähetti Juventuksen lohkokolmosena Eurooppaliigaan.
Ei sekään ehkä huono asia ollut, olihan tähtiin kirjoitettu tuleva finaali, jossa joukkue pääsee kotikentälle. Mutta ei Euroopassa vain toimi peli, sama maalinteko mikä kotimaassa toimii, ei toimi ulkomaalaisia vastaan. Joukkue käveli välieriin, jossa lopulta Benfica puolusti Juventuksen nollille kotiyleisön edessä. Kyseessä oli koko kauden ainoa kotiottelu, jossa Juventus ei maalinteossa onnistunut lainkaan.
Näin ollen menestys jäi tälläkin kertaa Serie A:han. Kaikesta huolimatta tämä ryhmä ei ollut vieläkään valmis menestymään Italian rajojen ulkopuolella. Ei menestynyt Juventus-miehet maajoukkueissakaan, MM-kisoissa Brasiliassa. Kaikkiaan 12 Juventuksen pelaajaa kisoihin lähti ja seitsemän, mukaan lukien kuusi italialaista, palasi jo alkulohkon jälkeen kisoista. Neljä seuraavaa putosivat ensimmäisellä pudotuspelikierroksella ja vain yksi eteni puolivälieriin asti.
Mutta nyt on aika kääntää katseet kaudelle 2014-15. Joukkue ei ole kokenut yhtään menetyksiä, vielä. Synkkiä pilviä on kuitenkin ilmassa, kun suurpelaajat kiinnostavat Englannin Valioliigassa. Mutta käydään joukkue läpi pelipaikoittain.
Maalivahtiosastolla ykkösmiehenä seisoo jälleen kerran ja yhä Gianluigi Buffon. Kärsi kauden aikana pienistä vammoista, mutta pelasi silti hyvän kauden. Buffon itse puhui pelanneensa uransa parhaan kauden, siihen nyt ihan en yhdy. Kakkosmiehenä jatkaa Buffoniakin vanhempi janari, Marco Storari. Pääsi ihan kivasti pelaamaan ja pelasi hyvin. Joukkue kaipaa kuitenkin uutta tuulta maalivahtiosastolle, Buffon ei enää montaa vuotta Juventusta kannattele. Maajoukkueura tuli jo päätökseen ja tämä saattaa olla viimeinen kausi seurajoukkuetasollakin. Vielä en kuitenkaan usko Juventuksen lähtevän maalivahtikaupoille, mutta viimeistään ensi kesänä on jotain tässä tapahduttava.
Kolmen puolustajan linja on tuttua tavaraa myös. Otsikkohin haluamattaan noussut Giorgio Chiellini, erinomaisen viime kauden pelannut Leonardo Bonucci ja vammoista kärsinyt Andrea Barzagli muodostavat jälleen tämän kovan BBC-kolmikon. Varalla on Angelo Ogbonna, erittäin hyvä pelaaja hänkin. Ei huolta, Juventus ei tule taaskaan kaatumaan puolustuslinjaansa.
Laitaosastolla riittää tungosta myös. Stephen Lichtsteiner on pelipaikallaan maailman parhaimpia ja häneen liittyneet siirtohuhut ovat laantuneet olemattomiin. Martin Caceres pelasi kaikesta huolimatta vahvan viime kauden ja haastaa Lichtsteineriä. Mauricio Islaa en tahtoisi itse laskea pois puheista, mutta häntä huhutaan vahvasti lähtijäksi joukkueesta. Isla oli MM-kisoissa erinomainen, eikä loppukausi Serie A:ssakaan huono ollut. Sen sijaan Federico Peluso on varma lähtijä, paluu Atalantaan tapahtumassa lähiaikoina. Kwadwo Asamoah on viimeinen laituri. Paljon muita hyökkäävämpi, mutta pelasi MM-kisoissa ihan laitapakin roolissa. Asamoah paransi paljon ja on kehittymässä todella kovaksi pelaajaksi. Laituriosasto tullee saamaan lisää kilpailutilannetta, kun Patrice Evra on lähes varma saapuja. Paolo De Ceglie ja Reto Ziegler lähtevät luultavasti, mutta heidän vastuunsa olisi muutenkin ollut pieni, ellei olematon erityisesti Zieglerin kohdalla.
Keskikentän kova nelikko on maailman luokkaa, aivan kirkkainta kärkeä. Ainakin vielä, tässä ne synkät huhupilvet ovat rieasana. Andrea Pirlo on maestrona yhä joukkueessa parin vuoden ajan, vaikka maajoukkueura tuli jo päätökseen. Torinon prinssi, Claudio Marchisio, on toinen varma jatkaja. Hänen alkukautensa oli todella vaikea, mutta vauhti kiihtyi lopulta ennennäkemättömään kovaan vireeseen. Kaksikon ohella huikeaa nelikkoa täydentävät Arturo Vidal ja Paul Pogba. Vidal on ehkä pelipaikkansa maailman paras pelaaja ja ei ihme, että kiinnostaa muuallakin. Kovasti ollaan häntä viemässä Manchester Unitedin suuntaan, toivon tämän olevan vain englantilaista toiveajattelua. Pogbaa povataan tulevaisuuden kultaisen pallon voittajaksi, mutta hänkin kiinnostaa Valioliigassa. Hänen kintereillään ovat Vidaliakin isommalla rahasummalla Manchester City ja Chelsea. Mutta en tahdo uskoa Pogbankan lähtöön. Vaikka aina joku neljästä joutuu istumaan penkillä, en näe sitä ongelmana. Pirlon vauhti laskee ja häntä peluutetaan entistä vähemmän Serie A:n rupusakkeja vastaan. Kun hänen on aika lopettaa, Pogba on silloin kehittynyt varmasti huikeaksi pelaajaksi. Tällöin Marchisio-Pogba-Vidal -kolmikolla voi huoletta jatkaa.
Keskikentällä on muitakin pelaajia, mutta hirveästi ei peliaikaa heru tuon tähtinelikon takaa. Siis jos kaikki neljä pelaavat joukkueessa ensi kaudellakin, mihin uskon niin kauan kunnes jonkun lähtö on satavarmaa. Simone Padoin ei välttämättä jatka, toisaalta ei tule ikäväkään. Nuori tulevaiduuden nimi Fausto Rossi ei ole vielä valmis Juventus-ryhmään, joten päässee taas lainalle jonnekin peliajan perässä. Kingsley Chioma, nuori ranskalainen, on jo joukkueeseen saapunut. Pelannee muutaman kauden ajan jossain lainalla, ennen kuin hyppää Juventuksen paitaan. Ouasim Bouy maininnan arvoinen myös, tilanne sama kuin kahdella ensin mainitulla. Tämän hetken ykkösvarapelaaja Juventuksessa tälle pelipaikalle on Luca Marrone, oma kasvatti, joka saapui takaisin Sassuolosta. Simone Pepeä tuskin tarvii enää miettiä.
Hyökkäys parantui rutkasti viime kaudelle ja nyt tätä yhä kuitenkin ongelmallista osastoa parannetaan yhä. Carlos Tevez tuli vuosi sitten halvalla ja osoittautui huikeaksi pelaajaksi myös Juventuksen väreissä. Selvä ykköshyökkääjä, maailmanluokan pelaaja. Iski rutkasti maaleja, mutta valitettavasti vain Serie A:ssa. Fernando Llorente oli toinen tekijämieshankinta ja toinen kahdesta kovasta kokeneesta hyökkääjästä nyky-Juventuksessa. Hänellä oli ensin vaikeuksia päästä vauhtiin uudessa seurassaan, mutta oli loppukaudesta hyvä. Oli jaettu ykkönen Euroopan suurien liigojen päällä tehtyjen maalien tilastossa. Mitäs muita hyökkääjiä sitten onkaan? Pablo Osvaldo tuli lainalle kesken kauden, mutta ei oikein ollut sitä mitä Juventus tahtoi, mutta saattaa jatkaa joukkueessa. Sebastian Giovinco ei vieläkään löydä itseään Juventuksessa ja siirto muualle on mahdollinen, ellei jopa todennäköinen. Mirko Vucinicilla ei ole enää annettavaa joukkueelle, saati Fabio Quagliarellalla. Eli siis hyökkäyksen kärki jatkaa, muiden tilalle uusia tuulia. Alvaro Morata on hyvin todennäköinen uusi hankinta, erittäin mielenkiintoinen sellainen. Nuori espanjalainen saapuu Real Madridista ja voi osoittautua todelliseksi tähtihankinnaksi, tulevaisuus voi olla erittäin valoisa. Lisäksi Juventukseen saapunee Juan Iturbe, nuori argentiinalainen hyökkääjä. Erittäin mielenkiintoinen nimi, johon Juventus käyttämässä lähes 30 miljoonaa euroa, joka on nyky-Juventukselta paljon. Hyökkäys muodostumassa siis jännästi. Kaksi argentiinalaista taiteilijaa, Tevez ja Iturbe, sekä kaksi espanjalaista kliinistä viimeistelijää, Llorente ja Morata. Tuon nelikon lisäksi joukkueessa hyökännee siis Osvaldo tai joku muu kokenut italialainen.