Tässä käy niin, että Juuso saa kuraa niskaansa, vaikka ei sitä ansaitsikaan. Ja vain ja ainoastaan siksi, että ei kerrota suoraan, mikä on hätänä. Jos Juusolla on lähiomainen kuollut tai sairastunut, ja vaikka se on mitä henkilökohtaisin asia, siitä pitäisi mielestäni ihan rehellisesti kertoa. Ei sitä tarvitse sen enempää yksilöidä, kenestä on kysymys, mutta jokin selitys. Jos ei ole pelikunnossa, ei ole pelikunnossa. Silloin ei pelata, eikä sille voi mitään. Mutta taas lähtee villit huhut liikkeelle ja vaikka kuinka Juuso olisi tiukka äijä, kyllä ne jutut häneen vaikuttavat. Ja pahimmassa tapauksessa menee liialliseksi yrittämiseksi, kun haluaa todistaa olevansa kunnossa. Paketti hajoaa ja se näkyy otteissa, jopa ehkä ottelun lopputuloksessa.
Kun Tomek Valtosen isä menehtyi, siitä kerrottiin jopa lööpeissä. Käsittääkseni Tomek sai tilaa toipua ja käsitellä asiaa. Yleinen mielipide oli hyvinkin osanottava ja tsemppaava. Kukaan ei vähätellyt Tomekin surua. Eikä varmasti tule vähättelemään kenenkään muunkaan surua. Tomek palasikin kaikkien suureksi yllätykseksi hyvinkin pian takaisin kaukaloon. Jokaisella on siis omat keinonsa käsitellä suruaan: toinen kaipaa tekemistä, toinen haluaa tai joutuu tukemaan omaisiaan. Toisen suru on niin syvää, ettei toimiminen ole hyvä ratkaisu, toinen taas tarvitsee sitä pysyäkseen järjissään. Näissä asioissa ei ole oikeaa tai väärää.
Juuson tilanne nyt on vain se, että paskaa selkää on salailtu pitkin syksyä. Toiset ovat uskoneet flunssajutut, toiset eivät. Joukkueen ykkösmaalivahti on hieman eri asia kuin kolmosen laituri. Se ei kuulu meille tippaakaan, mikä se Juuson henkilökohtainen syy on, mutta se kuuluu, koska häntä voidaan olettaa takaisin sorvin ääreen. Ei tässä kukaan mitään syyllisiä ole hakemassa, ainoastaan rehellistä selitystä, mikä on Juuson tilanne. Jollain tasolla meillä on oikeus tietää, miksi Juuso ei pelaa. Tai ainakin se, onko oletettavissa paluuta lähiaikoina. Siis sellaista ihan oikeaa paluuta.