Vähän vähemmälle on jäänyt kirjoittelu ja muukin analysointi kun huomio on kiinnittynyt itse sylttytehtaaseen eli omaan liikkumiseen jäällä ja Pienten Poikien perässä kurvailuun.
Mutta jotain sentään tähän. Mitään syväanalyysiä ei tässä ole tarkoitus saada aikaan ja kommentit Jokipojat - KooKoo -ottelun perusteella:
Mahtavan löytö tuo Justin Dacosta. Pari päivää Suomessa ja tuollaista liikettä jäällä. Pallo pysyy mukana ahtaassakin tilanteessa, pitää hyökkäyssinisen kuin Matti Näätänen konsanaan, ei kiirettä, luistin liukuu ja kuljettaa ilman kovaa polkemista, löytää syöttösektorit ja jos ei löydä on potentiaalia tuoda itse kiekkoa haluttuun suuntaan...
Mitä vielä puuttuu? Rohkeus laukoa. Ja se varmasti löytyy kun pelejä tulee alle.
Mutta tuon samaisen ottelun perusteella ei voi muuta kuin päivitellä sitä että missä ovat maalintekijät. Dineen taisi olla maalin edessä 3kertaa kasvokkain Niemen kanssa: Ei maalia. Niemi toisin on kovassa viereessä, mutta jokin tuossa KooKoon pelitavassa tai vastustajien reagoimisessa siihen saa aikaan sen, että onnistumisprosentti paikoista on kohtuuttoman huono. Olisiko niin että aina haetaan sitä vielä parempaa paikkaa syötöllä ja seurauksena on se, että vastustaja ehtii peittämään tai mennään jo niin vaikeisiin ratkaisupaikkoihin että kädet eivät riitä. En tiedä.
Mutta tällaista.