Eilen totesin kaverille, että olen salaa muistellut Ikan aikoja.
Olen tehnyt välillä samaa taskulampun kanssa peiton alla. En tiedä kultaako aika muistot vai ei, mutta se oli KooKoo-fanille hyvää aikaa kun Liukkonen, Hokkanen ja Julkunen dominoivat jäällä miten tahtoivat. Onhan se koutsille helpompaa kun on pakissa työkalut eikä mitään Little Ponyja, ilmeisesti se seikka on TUTOssakin paremmalla tolalla terävämmän kärjen ja parempien maalintekijöiden osalta. Ei se pelaajamateriaali silti tälläkään kaudella pitänyt olla mikään ongelma, enemmänkin päinvastoin. Se ei vaan näy millään tavalla itse kuningastapahtumassa, ottelussa.
Petteri Sihvosen mukaanhan tunnetilalla ei ole mitään tekemistä jääkiekon kanssa, vain pelikirjalla, mutta kyllä musta tuntuu että Sportilla ja TUTOlla on vaan sitä halua voittaa enemmän. Muistetaan sellanen juttu, että tiukat tappiopelit ei sitä yleisömäärää syö, vaan ne selkä suorana luistellut vaihdot ja 3-0 hävityt avauserät. (tai ne Jukureille hävityt 4-1 finaalipelit) Joukkue SAA hävitä jos se tekee sen kuin mies, eikä poika. Ei sitä epäonnistumista ja tappiota pidä pelätä, vaan
antaa perkele kaikkensa jokaisessa vaihdossa, jokaisella sekunnilla, jokaisella millimetrillä.
Kyllähän pelaajien ja koko joukkueen pitää lähtä sieltä ns. mukavuusalueeltaan pois että kehitystä tapahtuu. Muuten kausi menee helposti pelailuksi. En todellakaan tiedä oikeasti minkälainen ilmapiiri Juujärven ympärillä on ja minkälainen ote hänellä on joukkueesta. Sitä voi vain spekuloida millaiset mentaalivalmentajan taidot Juujärvellä tällä hetkellä on ja mikä on se joukkueen todellinen henki.
Kaipaisiko KooKoo nyt sitten miestä joka tarvittaessa läpsisi vähän poskille, hakkaisi mailalla pohkeille, purisi nenästä tai vaikka potkisi munille? Pelaajilla olisi ainakin alitajunnassa tieto siitä, mikä voi olla löysäilijöiden kohtalo. Vai onko lätkäjätkätkin nykyään sellaisia paskahousuja jotka alkavat narisemaan kun ei olekkaan enää "kivaa" tai pitäisi tehdä hommia tosissaan kipurajoilla ja niiden takana?
Hyvin sanottu. Musta tuntuu myös, että lätkäjätkäksi ei tulla treeneissä käymällä ja sen jälkeen pleikkaria pelaamalla, vaan sitä kiekkoa ja varsinkin voittamisen kulttuuria pitäisi harjoittaa muutenkin kuin kotisohvan änärissä. En jaksa uskoa, että kovin moni nykypelaaja esim. harjoittelee laukausta ja maalintekoa vapaa-ajallaan, mikä olisi kuitenkin melko tärkeää kun ne tunti pari jäätä päivässä ei vaan kehitä tarpeeksi jos haluaa huipulle. Myös henkistä valmistautumista ja vahvuutta voi harjoitella jos sitä haluaa. Kysymys varmaan onkin kuinka moni nyky-KooKoon pelaajista haluaa liigaan? Onko siellä tarpeeksi kunnianhimoa jätkillä vai ei, siihen se koko joukkueenkin menestys perustuu. Varsinkin nyt kun on liigapaikka tarjolla kauden päätteeksi. Ässämäinen buumi keväälle ja kulissisopimukset on paperia.
Alkaa tuntua, että joukkue ja pelaajien tulevaisuus hyötyis enemmänkin Turtlesien Bepopista kuin Mikki Hiirestä. Myös aiemmin ehdotettu Karhukoplan pikkuserkku kelpaisi minulle hyvin.
